Olin keittiössä syömässä, kun kuulin Caran vaimean kitinän. Menin katsomaan, mikä sillä on hätänä ja syy löytyi laatikon eteisosasta. Marsina oli tullut laatikon välilaudasta yli ja pötkötteli leveästi toisella puolella. Marsina ei ollut asiasta millänsäkään, mutta Cara selvästi huolestui pienen maailmanvalloittajan mahdollisesti vajavaisista mahdollisuuksista selvitä yksin suuressa maailmassa. Palautin Marsinan vähin äänin takaisin äidin viereen, ja kuten arvata saattaa, seikkailu oli aiheuttanut pikkupennussa suuren näläntunteen. Niin päättyi suuri tutkimusmatka pitkään ruokailuhetkeen.
Kuten eilen totesin, pienet lagotonpoikaset alkavat saada kauniita kikkuroita. Tässä Moosen ja Freccian tyylinäytteet:
 |
| Moosen kankku |
 |
| Freccian kiharat |
Viime yö oli oikeastaan ensimmäinen aidosti hyvin nukuttu yö synnytyksen jälkeen ilman varhaista herätystä. Ainoastaan kerran kävin auttamassa Marsinaa pois seinän ja Caran välistä, kun se aikansa oli siellä kiljunut. Carakin alkaa selvästi tottua pentujen kiukunpuuskiin, eikä nouse ihan jokaisen vinkaisun takia.
Aamulla soittelin lääkäriasemalle kertoakseni hyvät uutiset. Hoitaja otti tiedot vastaan ja sanoi, että mikäli lääkäri haluaa muuttaa lääkitystä tai tehdä kontrollitutkimuksia, ottaa hän meihin sitten yhteyttä. Nyt kuitenkin jatketaan suunnitelman mukaan. Aion vaihtaa tuon Royal Caninin GastroIntestinal-nappulan asteittein takaisin tavallisiin pentunappuloihin tästä päivästä alkaen, jotta ravintoaineiden suhteet ovat sopivammat imettävälle nartulle.
Muokkaan viestiä vielä sen verran, että lisään 12-päiväisten mukuloiden passikuvat:
 |
| Freccia |
 |
| Marsina |
 |
| Moose |
 |
| Zeta |
