Nyt näyttää oikein hyvältä Caran tulehdustaudin suhteen. Sen ruokahalu palasi onneksi nopeasti perjantai-iltana, maitoakin alkoi taas muodostua ja Cara on muutenkin taas oma itsensä. Se syö nappuloita, kermaviiliä, piimää ja jauhelihaa. Lisänä olen antanut edelleen Nutri-Plussaa, hieman hunajaa sekä emonmaidonvastiketta, mutta nämä jäänevät lähipäivinä pois tarpeettomina.
Jokainen pentu on nyt yli 700 gramman painoinen, ja järjestys on muuten sama, paitsi Moose on ohittanut painossa Freccian. Caran sairastuminen ei vaikuttanut merkittävästi pentujen painonkehitykseen. Huomenna Cara saa vielä pahoinvointilääkkeen, mutta sen jälkeen jatketaan vain antibioottia. Lupasin huomenna soittaa lääkäriin ja kertoa kuulumisia, sitten varmaankin katsotaan, pitääkö tehdä jotain kontrollitutkimuksia. Tärkeintä on kuitenkin, että hoito puree ja emon ja pentujen vointi säilyy hyvänä.
Tässä video pentujen ruokailuhetkestä. Pienenä vihjeenä sanottakoon, että ensimmäisen imun jälkeen on kohinalla alettava etsiä toista nisää, josta sitten otetaan toinen imu.
Pennunpalleroiset valmistautuvat ottamaan haparoivia ensiaskelia. Freccia ja Marsina ovat kunnostautuneet tässä ja kumpikin on pysynyt tolpillaan hetken verran. Zeta ja Moose tyytyvät vielä ryömimiseen, mutta nekin ovat innokkaita istumaan esimerkiksi syödessään. Kumpikin niistä osaa kyllä ponnistaa takajalat suoraksi, joten tuskin niilläkään kauaa menee, että tajuavat homman idean. :)
Pennuista Marsinalla vaikuttaisi tässä vaiheessa olevan vahvin temperamentti. Se rimpuilee ihan tosissaan, mikäli juuri sillä hetkellä hoitotoimet tai sylittely ei neidille passaa. Kun taas Freccia ja Moose eivät juurikaan hangoittele vastaan, vaikka ne veisi kesken ruokailun pois nisältä. Zeta on jotain tältä väliltä; ajoittain sekin protestoi, mutta pääsääntöisesti se hyväksyy punnitukset ja muun käsittelyn helposti. Ja jos sitä kismittäisikin, ei se jaksa kauhean kauaa vastustella. Jännä nähdä, miten nämäkin erot iän myötä muuttuvat.
Hauska seurata, miten nämä alkavat päivä päivältä enemmän muistuttaa koiranpentuja niin ulkonäöltään kuin käytökseltäänkin. Korvat ovat jo lähes kaikilla ainakin osittain lupallaan, eivätkä liimautuneena niskaan. Ne makoilevat hyvin koiramaisissa asennoissa, ravistelevat päätään, rapsuttelevat vatsaansa ja silmätkään eivät ole ihan niin muurautuneet kiinni kuin alussa. Lisäksi jokaisella pennulla on tosi kauniit kiharat. Tällä hetkellä Freccian ja Moosen lantion alueelle muodostuneet upeat kiehkurat ovat kaikkein näyttävimmät ja näkyvimmät. Yritän saada niistä joku päivä kuvan otettua. Mutta nyt mennään unille ja huomenna jatketaan tätä pennuntuoksuista arkea!
