Viimeinen kaksiviikkoinen pentujen kanssa meni aika hurjissa tunnelmissa, kun samaan aikaan osui aika paljon kaikenlaista "ylimääräistä", eikä ihan vähäisimpänä pyykinpesukoneen hajoaminen. Meillä kun ei käytetä pentujen pissa-alusina sanomalehtiä, vaan konepestäviä tekstiilejä, niin tekniikan pettäminen on ihan tuntuva takaisku. Viikko ilman toimivaa pyykkikonetta opetti kyllä elämästä yllättävän paljon, eikä hermoromahduksen kaltaiselta itkupotkuraivariltakaan vältytty. Suuri kiitos Suville, joka riensi taas kerran kaikkein pahimpana hetkenä avuksi.
Kerrataanpa nyt oikein kuvien kanssa edellisviikkojen tapahtumat.
Aloitetaan pentutohinan takia mainitsematta jääneestä Iineksen (CS Circo Iniziasse) hyvin menneestä näyttelydebyytistä Tervolassa 15.4. Tuloksena oli ERI ja luokkavoitto, tuomarina Marjo Jaakkola. Iineksestä on kasvamassa Mervin hyvässä ohjauksessa lupaava harrastuskoira, ja se on nyt myös terveystutkittu tuloksilla:
Lonkat: A/A
Kyynärpäät: 0/0
Selkä: LTV 0 VA 0
Iines kunnostautui talven mittaan myös kalastushommissa ja moottorikelkan vierellä juoksemisessa.
C-pentueesta myös Viljolla (CS Cico Tornasse) on A/A-lonkat ja 0/0-kyynärät. Selkää ei toistaiseksi kuvattu, koska tiedämme sattuneesta syystä nikamien olevan kohdillaan. Viljo sai nimittäin vaikean suolitukoksen maaliskuun lopulla ja jouduttiin operoimaan kahdesti ennen kuin paraneminen pääsi käyntiin. Tuossa yhteydessä otetut vatsan röntgenkuvat näyttivät hyvin myös selän tilanteen, eikä siinä ole onneksi moittimista. Alla olevassa kuvassa sisarukset Viljo ja Venla tutustuvat toisiinsa. Venlan lyhyt visiitti Viljon kotiin oli mennyt hyvin. Se on jännä huomata, kuinka saman pentueen yksilöt voivat kehittyä niin kovin erilaisiksi. Molemmat omalla tavallaan erittäin ihania koiruuksia!
Jatketaan Eekkosten 7-viikkoisposeerauksista, jotka otettiin päivää ennen kuin ensimmäiset nassikat lähtivät maailmalle. Kiitos Suville hienosta pentujen seisottamisesta!
Petu, nykyisin Ruuti (Helsinki)
Edi, nykyisin Milo (Nurmijärvi)
Eeka, nykyisin Verdi (Helsinki)
Taika, nykyisin Piola (Turku)
Elli, joka myös jäi Elliksi (Santahamina)
Manu, joka sai myös pitää työnimensä (Ylöjärvi)
Mila, nykyisin Elli (Tampere)
Tässä kohtaa alkoi pentujen muuttorumba. Myös Bette muutti takaisin omaan kotiinsa Helsinkiin, ja on sittemmin aloittanut agilityn alkeiskurssilla. Helille iso kiitos hyvin sujuneesta yhteistyöstä, jatkamme toki yhteydenpitoa samaan tapaan kuin tähänkin asti.
Pentujen luovutuksessa etenimme suunnilleen pentu/päivä-tahtia, kunnes tuli muutaman päivän tauko. Kolme viimeistä lähtivät sitten 7,5-8 viikon iässä. Tuolla viikolla meillä kävi joka päivä vieraat tai kahdet, liiemmälti tältä ajalta ei jäänyt muistikuvia.
Viimeisen pennun lähdettyä meillä alkoi parin päivän posketon siivousurakka. Osimoilleen tältä meillä näytti pentujen ollessa 7-viikkoisia:
Ja tähän päästiin parissa päivässä:
Samaan konkurssiin saatiinkin trimmata omat, melkoiseen takkuun päässeet koirat. Aloitettiin pahimmasta, eli Nubesta. Nube pääsee aina kerran vuodessa villoistaan, koska sen turkinlaatu on tyyppiä: karvakaan ei irtoa, vaikka kuinka raappaisi. Kun yrittää aukoa takkuja, niin ainoa, mitä tapahtuu, on se, kun iho alkaa mennä vereslihalle ja mustelmille. Näin ollen trimmivälin päästyä liian pitkäksi tyydyimme nyt ajokoiran ja D. Trumpin risteytyksen näköiseen ilmestykseen, kunnes poika saa taas ihanat kiharansa takaisin.
Zetalle saatiin tehtyä säästävä leikkaus. Siltä varalta, että sille tulisi näyttelymenoja kesällä.
Sitten tulikin vappu, joka vietettiin erittäin rauhallisissa tunnelmissa kotona. Ainoa aktiviteetti oli lusikkamunkit. Kyllä teki pieni lepohetki terää!
Jotta ei liian stressittömäksi kävisi, niin saimme viestillä terveisiä Sveitsistä. B-pentueen Gus oli loukannut takajalkansa melko pahasti juostessaan pellolla puimurin teriin. Ilmeisesti useampi varvas oli vammautunut, ja nyt odottelemme tietoa, joudutaanko varpaita amputoimaan. Potilas itse oli suhtautunut tilanteeseen huomattavasti emäntäänsä rauhallisemmin. Toivotaan Gusille oikein hyvää paranemista!!
Sitten saatiin lisää kurjia uutisia, kun vajaa 9-viikkoinen Ruuti-poika sairastui todella ikävän oloisesti.
Ruutin oireet olivat pelottavan voimakkaat, omistaja kuvaili niitä seuraavasti:
"Ruuti havahtui hereille ja sen silmät olivat lasittuneet, tassut eivät pitäneet enää alla ja se alkoi ulisemaan ja kirkumaan tuskaisesti. -- Ruuti oli jo aivan poissaoleva, huusi kosketuksesta ja myös ihan spontaanisti. Ruuti hoiperteli ja kaatuili, oli sekava, poissaoleva, tyhjä katse, uhkausvaste puuttui kokonaan."
Tämä kaikki alkoi aamupäivällä sen jälkeen, kun Ruuti oli syönyt ihan tavallista koirille tarkoitettua puruluuta, jossa on naudan valkaistun ja kuivatun nahkarullan ympärille kääritty kuivattu kanafile. Onneksi Ruutista ei löytynyt laajoissa tutkimuksissa mitään poikkeavaa, joten diagnoosiksi jäi mahdollinen myrkytys, vatsaontelon kipu tai muu sairaus. Pentu oli eläinlääkärissä tiputuksessa yön yli ja sai sinä aikana myös kipulääkettä, ja palautui yhdessä yössä kotiutuskuntoiseksi. Toipuminen on alkanut hyvin, ja nyt nassikka on taas entisensä. Ei ole lopullista varmuutta, mikä tämän episodin lopulta aiheutti, mutta selvittelemme paraikaa mahdollisuuksia tutkia Ruutin syömän luun toimituserää yhdessä maahantuojan ja Eviran kanssa. Varmaa on se, että suosittelemme jatkossa kaikille suomalaisia tuotteita sekä lisäaineettomia, mahdollisimman käsittelemättömiä puruherkkuja, esimerkiksi pakastettuja raakoja luita.
Ja sitten seuraavaan, paljon mielekkäämpään tapahtumaan. Yhteistyössä Rustiikin kennelin kanssa teimme nimittäin vähän pentuostoksia. Kyseessä on Amos Di Villa Dei Gruccioni, joka muutti Kajaaniin sijoituskotiin toukokuun ensimmäisellä viikolla. Amoksen kasvattaja on vanha ystävämme Francesco, jolta olemme saaneet monta kivaa koiraa, ja nyt osui kohdalle sellainen poika, jolla voisi tulevaisuudessa olla meidän kummankin jalostussuunnitelmiin annettavaa, mikäli kaikki menee hyvin. Alla on yksi osa kasvattajan arkea, eli tietokonehommia, kun mikään nykyinen järjestelmä ei tahdo suosia edes kuuden sukupolven sukutauluja.
Tässä Amos viettää ensihetkiään Suomessa saattajansa Mikon sylissä. Mikolle suurin mahdollinen kiitos avusta, kun tällä hetkellä Italian lento olisi ollut allekirjoittaneelta mahdoton toteuttaa.
Laitetaan väliin kuva ihanasta pikku-Rillasta (CS Donata dall'Orsa), joka on mielestämme niin kovin kaunis ja ihana tyttö, mutta näyttelytuomarit tahtovat löytää yhtä jos toista pientä viilattavaa. Onneksi kuitenkin luonne ja terveys on reilassa:
Lonkat: B/B
Kyynärät: 0/0
Selkä: LTV0 VA0
Rilla on muuten kekseliäs ja reipashenkinen teinityttö, kuten kuvasta näkyy.
Sitten terveyskuulumisia. Kävimme toukokuun alussa porukalla Vihdissä Skutin klinikalla. Kuvassa pieni turisti Milo, joka tuli meitä tapaamaan eläinlääkäriaseman odotustilaan. Pikkumies otti ison lagottolauman melko lungisti, kuten kuvakin kertoo:
Tässä ryhmäkuvauksessa C-pentueen Venla, D-pentueen Fido, Kinu, Helga, Helmi, Hertta ja Rilla sekä Italiasta kotoisin olevat Leo ja Cosmo kuvattiin hyvinkin kattavasti. Janne Ojala teki hyvää ja tarkkaa työtä ja otti koirista hienot kuvat ja kertoi hyvinkin yksityiskohtaisesti, mitä niissä näkyi. Ikävä kyllä tulokset eivät olleet kaikkien osalta aivan toivotunlaiset. Odottelemme vielä loppuja tuloksia, ja teenkin näistä kuulumisista varmaan sitten kokonaan oman postauksen.
Alla on kuva Todan (CS Avresti Scelto Me) toisesta pentueesta, joka syntyi Rustiikin kennelin sijoitustyttö Caralle pari viikkoa meidän nassikoiden syntymän jälkeen. Kuusi erittäin reipasta nassikkaa, joista yksi tyttö jää Tanjan kotiin kasvamaan. Toivotamme onnea ja iloa myös näiden pikkuisten perheille!
No, nyt aletaan olla nykyajassa taas. Omat koirat ovat päässeet takaisin normaaliarkeen.
Beekkosten Koda (CS Balla Coi Lupi) käväisi trimmillä, kiitos Annalle käynnistä ja tsemppiä näytelmiin!
Ja viimeisimpänä kuva Manusta, jonka treffasin tänään. Kyllä osaa olla valloittava pieni mies! Manulla oli luovutusiässä vasen alakulmahammas hieman ahtaasti asettunut, mutta jo nyt 10-viikkoisena sekin oli löytänyt komeasti paikalleen! Manu, kuten useampi pentuesisaruksistaan, on ilmoitettu pentueskariin. On ollut erittäin ilahduttavaa saada omistajilta taajaan viestejä ja kuulumisia, suuri kiitos niistä, jatkattehan samaan malliin!
