pennut saivat 4-viikkoisina sekä nyt eilen päivän yli 6-viikkoisina laajakirjoisen Welpan-madotuksen. Eilen myös koko muu lauma madotettiin, lääkkeenä niillä kaikilla Drontal Comp. Pennut nielivät nestemäisen lääkkeen kiltisti, mutta eipä mennyt kuin kuutisen tuntia, kun ehkäpä vatsanpurut alkoivat tehdä pennuista levottomia. Ne purivat käsiä ja varpaita todella lujaa, mitä eivät siis yleensä tee, riehuivat hillittömästi, vaeltelivat malttamatta käydä nukkumaan, eivätkä olisi halunneet jäädä aitaukseensa. Siinä menikin sitten aamuyö-kolmeen, ennen kuin pääsin (tai kun oikeastaan vaan lähdin) nukkumaan, pentujen jäädessä edelleen vinkumaan. Aamulla ilmeisesti olotila oli helpottanut, kun Jussin ruokittua pennut seitsemän aikaan ne nukkuivat sikeästi kymmeneen ja antoivat myös meidän nukkua. Tänään pennut ovat olleet taas iloisia ja tyytyväisiä kuten normaalisti.
Tänään pentujen vatsat olivat hieman löysällä, yhdellä pennuista jopa ripulilla, joten kyllä se lääke näköjään voi sivuoireita aiheuttaa, vaikka ensimmäisellä kerralla kaksi viikkoa sitten ei huomattu mitään erityistä. Jatkossa sanoisin, että mikäli sisäloisiin viittaavia oireita ei ilmene, tai pentu ei syö raakaa järvikalaa tai riistaa, niin suosittelisin seuraavaa madotusta vasta 14 viikon iässä, ehkäpä olisi syytä valita jokin suppeampi ja hyvin siedetty valmiste, esimerkiksi Canex-tahna.
Harmillisen kylmät säät tässä on nyt ollut, naperot eivät pysty olemaan ulkona kuin 5-10 minuuttia ennen kuin kylmyys alkaa ahdistaa ja tulee kiire sisälle. Poikkeuksena oli tämä sunnuntai-iltapäivä, kun pennut kannettiin kevythäkissä tuohon pihan "ylätasanteelle", johon aurinko vielä paistoi. Pennut leikkivät ja juoksivat reippaina nurmella ja pikkumetsikön tuntumassa puolisen tuntia ennen kuin väsy iski. Sitten olikin hyvä kömpiä sisälle kunnon nokosille.
Tänään Ransun omistajat Helena ja Matti kävivät palluttelemassa pentuja ja ilmeistä päätellen toteamassa ne ihaniksi. Pennut käyttäytyivät odotetunlaisesti näyttäen kaikki hienot temppunsa varpaiden ja pahvilaatikoiden puremisesta sohvan alle ryömimiseen, lattialle pissaamiseen sekä keskinäiseen kähinöintiin. Oli tosi hienoa, että iskän omistajat jaksoivat ajella Tervosta tänne saakka ihan vaan tavatakseen jälkikasvua, kiitos vielä kovasti!!
Otettiin perjantaina ensimmäisiä poseerauskuvia pöydällä. Kieltämättä kuvat olisi voinut ottaa myös päivänvalossa, säätää tarkennuksen keskelle eikä reunapisteeseen ja ehkäpä valotusaikaa olisi voinut pidentää silläkin uhalla, että liike näkyy. Lopputulos ei siis päätä huimaa, mutta yritetään 7-viikkoisena uudelleen vähän paremmalla suunnittelulla. Ja kahdella eri paidan värillä.
