Täytyy aloittaa linkittämällä tekstiin lähes yhdeksän kuukauden taakse: Pettymyksen päivä.
Zeta ei siis viime vuoden kesäkuussa tiinehtynytkään kaikista toiveista, odotuksista ja lupaavista tiineyden merkeistä huolimatta. Tuo Humlen ja Zetan yhdistelmä olisi ollut kaikin puolin niin kovin toivottu ja mieluisa, että pettymyksen määrä oli paljon suurempi kuin muissa siihen asti kohtaamissamme kasvatukseen liittyvissä vastoinkäymisissä, joita on kyllä ihmeen monta.
Kiitos Tarjan ehdotuksen, aikaistimme Pepin pentusuunnitelmia viime vuodelle raivataksemme tälle keväälle tilaa Zetan toiseen ja viimeiseen yritykseen. Juoksua odotimme helmi-maaliskuulle. Toivoimme mahdollisimman myöhäistä maaliskuuta, jotta pentujen hoitoon saisi taas kesälomaviikkoja käyttöön. Uroksia katseltiin tällä kertaa enemmän Suomesta, jotta astutus ei epäonnistuisi ainakaan välimatkan takia. Meillä oli kyllä puhetta, että jos Humlen saisi juoksun aikaan Suomeen, niin sitten käyttäisimme sitä.
Uroksen etsiminen Zetalle kuulostaa naurettavan helpolta. Zetallehan sopii sukujen puolesta melkein mikä uros hyvänsä. Riittäisi, kun lonkat olisivat A tai hyväindeksinen B, silmät tutkittu, jälkeläisiä alle 34 kpl. Näillä kriteereillä vaihtoehtoja on melkein parisataa. Kyllä sieltä joku kiva löytyy. Vai löytyykö?
Mielestäni uroksella pitää olla jonkinlaista näyttöä koulutuskelpoisuudesta ja työskentelykyvystä. Se ei saisi pelätä ääniä eikä laukauksia. Sillä täytyy olla lonkkien lisäksi myös kyynärät tutkittu. Zetalla on vähän lyhyenlainen kuono ja siksi riski periyttää alapurentaa, joten urokselta toivoisimme pidempää kuono-osaa.
No, edelleen oltaisiin laskentatavasta riippuen sellaisessa muutamassakymmenessä vaihtoehdossa. Kunnes otetaan kissa pöydälle; Zetan siskolla Putulla on selkämuutos, välimuotoinen lanne-ristinikama. Kennelliitto on tarjonnut selkälausuntomahdollisuutta vuodesta 2013 alkaen, mutta kuvattuja ei vielä ole kuin muutama kymmenen, näistä jonkinasteinen LTV-löydös on lähes joka viidennellä. Putun viimeinen lannenikama on lyhentynyt ja sen poikkihaarakkeet ovat lyhentyneet ja osoittavat liian sivulle. Kyse on koirilla melko yleisestä muutoksesta, riskiroduilla (saksanpaimenkoira ja PON) esiintyvyys on jopa yli 40%. Muilla Zetan sisaruksista ei nikamamuutoksia ole ainakaan lonkkakuvissa nähtävissä, jokaisen ristiluu on normaali. Zetaa on kuvattu epävirallisesti moneen kertaan eri syistä, joten sen nikamat tiesin normaaleiksi.
Selkätuloksia eivät kaikki lagottokasvattajat näytä pitävän yhtään minään, ylivoimaisesti suurin osa kasvattajista ja omistajista jättää koiransa selän kuvaamatta. Tämä on urosta etsivälle aika iso haaste, kun kuvaamaton voi olla mitä tahansa. Kuitenkin minulle tämä asia on tärkeä; kyse on kaikkea muuta kantavasta rakenteesta. Nyt oltiinkin ongelman edessä; virallisesti selkäkuvattuja lagottouroksia, joilla Pevisa-asiat ovat reilassa, olikin enää kymmenkunta. Niistä kun karsii kivesvikaiset, kuolleet, LTV4 -tuloksen saaneet pois, jäi jäljelle enää muutama vaihtoehto. Näitä sitten mietin ja puntaroin, yhtä vähän kyselinkin, mutta se oli kuulemma periyttänyt voimakkaasti itsekin ilmentämäänsä kippurahäntää. Toista en kysynyt, sillä kun ei ollut suvussaan mitään sellaista, mitä kasvatukseeni toivoisin. Jäljelle jäi enää oma uroksemme Nube. Tämäkös pisti miettimään ja pyörittelemään asiaa edestakaisin. Nube täyttää kyllä kaikki kriteerit, mitä järjellä voi ajatella, mutta kynnys käyttää omaa on korkea. Päätin käyttää Zetan vielä virallisessa selkäkuvauksessa, ja kun tulos LTV0, VA0, SP0 tuli, teimme lopullisen päätöksen, valitsemme Nuben. Se on monella tavalla upea uros, jota käytäisin ilomielin myös silloin, jos se ei olisi omassa omistuksessamme.
Astutus oli erinomaisen luonnollinen; ensimmäinen astuminen tapahtui hieman tahattomasti ollessamme lenkillä menossa läheiselle järven jäälle. Uusinta otettiin seuraavana päivänä ja kerran vielä sitä seuraavana, sen jälkeen laitoimme koirat erilleen ja jäimme odottamaan tuloksia.
Alla oleva teksti kirjoitettu julkaisupäivänä 2.4.2016.
Odotusaika meni mutkattomasti. Reilu viikko ensimmäisen astutuksen jälkeen kävimme ottamassa herpesrokotuksen. Zeta alkoi vuotaa kolmen viikon kohdalla kirkasta limaa, tämä jatkui koko tiineyden ajan. Kolmen viikon paikkeilla teimme varhaisultran, jossa näkyi "useita alkiorakkuloita". 43 vrk ensimmäisestä astumisesta Zeta madotettiin laajakirjoisella Millbemaxilla. Vuorokaudella 45 alkoi tuntua pentujen liikkeet vatsanpeitteiden läpi. Noin viikkoa ennen laskettua aikaa kävimme toisella herpesrokotteella ja pari päivää tämän jälkeen kävimme vielä tiineysröntgenissä, jossa näkyi seitsemän tasaisen kokoista sikiötä. Synnytys käynnistyi vuorokaudella 62 ja pennut syntyivät odotetusti ja toivotusti vuorokaudella 63 ensimmäisestä astutuksesta ja oletetusta ovulaatiosta. Pentujen syntymäpäivä on siis 31.3.2016.
Sitä ei osaa sanoin kuvailla, miten hienolta tuntuu, kun kaikki menee hyvin, normaalisti. Ei keskenmenoja, ei tyhjäksijäämisiä, ei kohdunkiertymiä, ei kuolleena syntyneitä pentuja, ei huolta eikä murhetta. Pelkkää tasaista, hyvää oloa ja odotusta. Ja pentuonnea. Nyt jo uskaltaa henkäistä. Meillä on kopassa kahden vuorokauden ikäiset erittäin elinvoimaiset pennut ja niillä huolehtivaisin ja vastuuntuntoisin ja vahvaviettisin emo, mitä kuvitella saattaa. Hienoa Zeta, kiitos korkeammille tahoille, että mitään pahaa ei tapahtunut. Kiitos läheisille mukanaelämisestä, kannustuksesta ja pelkojen lievittämisestä. Teidän tukenne oli kovin tärkeä. Ja Suville kiitos seitsemästä ihanasta tulppaanista. Ne toivat meille varmasti onnea!
Nyt sitten kymmenittäin kuvia tiineys- ja pentuajasta, sen enempiä editoimatta. Kun ei ehdi nyt pentujen ihastelulta ja muulta oheistoiminnalta istua kuvaeditorin äärellä. Pahoittelut siis laadusta, toivottavasti tunnelma korvaa edes jotain.
