Peppikin voi erinomaisesti. Tänään se halusi kävellä hieman tavanomaista pidemmän lenkin, joten kierrettiin ensin kortteli ja jatkettiin sen jälkeen vielä hautausmaan ympäri, mittaa kävelylle tuli ehkä kilometrin verran. Sitten oli kyllä kiire jo takaisin pentujen luo. Mukavaa huomata, että kipulääkityksen lakattuakin Peppi on virkeä ja reipas. Ja aivan ensiluokkainen emo, se hoitaa pentujaan huolella ja intensiivisesti. Se muuten osaa jo asettua laatikkoon makaamaan niin, että viluaan vinkuva pentu saa nopeimman mahdollisen avun.
Pentujen neurologinen kehitys on hyvin tasaista. Niillä on jo "mopo", eli takajalka alkaa vipattaa niitä vatsapuolelta rapsuttaessa. Niiden korvat liikkuvat ja ne ilmeilevät muutenkin, haukottelevat rauhoittavana eleenä ja muutamia pieniä hännänheilautuksiakin on jo nähty. Ne näkevät nukkuessaan unia (mutta mistä?) ja alkeellisia haukahtelujakin ovat esittäneet, lähinnä unensa seasta, ei niinkään tietoisesti. Ääntely on enemmän vikinää, yninää ja tuhinaa.
Huomenna tulee sitten täyteen ensimmäinen viikko Ceekkosten kanssa. Ovat kyllä syötävän suloisia jokainen. <3
