Blogi löytyy osoitteesta: http://annaandthelittlelagotto.blogspot.fi/
Lulu on opiskellut ahkerasti uutta, ja on luonteeltaan reipas, vilkas ja touhukas pentu. Toivotan kaikille sinnikkyyttä näiden veijareiden kanssa, lagottojen aktiivisuus tulee suurimmalle osalle omistajista yllätyksenä, myös allekirjoittaneelle silloin vajaa kahdeksan vuotta sitten, kun Sera tuli taloon. Lohdutuksen sananen, että kun vaan on sitkeästi päättäväinen, jämäkkä, määrätietoinen, oikeudenmukainen ja antaa koiralle riittävästi yhteistä aikaa, älyllistä haastetta ja töitä tehtäväksi, pärjää lagotonkin kanssa ihan hyvin. Pumpulissa näitä ei kannata pitää, sillä liian vähän tekemistä aiheuttaa turhautumista, turhautuminen nostaa stressitasoa ja stressi purkaantuu yleensä häiriökäyttäytymisenä.
 |
| Lulu (kylläpä ovat jalat kasvaneet!) |
 |
| Koda joulupuuhissa |
 |
| Esipesijä |
 |
| Voiko sydän pakahtua? |
Viime viikkoina olen saanut kiitettävästi kuulumisia kaikilta Beekkosilta, kiitos omistajille! Sisäsiisteysopetus tuntuisi kulkevan ihan aikataulussa, eli pääsääntöisesti tarpeet tulevat ulos, jos vaan on ajoissa liikkeellä. Neuvona mahdollisiin ongelmiin on tilan rajaaminen, sillä koiran sisäsiisteyskäsitys perustuu siihen, että "omalle tontille ei tehdä". Pennun on helpompi mieltää pienempi alue omaksi ja hahmottaa, mikä on sisä- ja mikä ulkotilaa.
Yksinolotkin ovat sujuneet melko hyvin. Suosittelen hankkimaan Kong-lelun (aito, ei jäljitelmä, musta on kaikkein kestävin), joka antaa koiralle pitkäkestoista askartelua yksinolon ajaksi. Kun Kongin täyttää esimerkiksi turvotetulla aamuruualla ja antaa sen nälkäiselle pennulle juuri ennen lähtöä, assosioi koira mielekkään tekemisen eli syömisen yksinoloon. Vaikeusastetta voi lisätä pakastamalla Kongin edellisyönä, ja makua voi lisätä vaikkapa jauhelihalla tai pienellä nokareella sulatettua juustoa. Aina ennen yksin jättämistä on hyvä ottaa tavaksi koulutustuokio, vaikkapa 5 minuutin naksutinhetki. Tässä ideoita, miten sen ajan voisi käyttää:
Laittakaa aamukahvi porisemaan; kun kahvi on valmista, on treenisessio ohi. Nyt, kun olette opettaneet pennuille luopumisen, yhdistäkää siihen vihjesana "Jätä". Eli juuri sillä hetkellä, kun pentu vetäytyy tavoittelemasta haluttua asiaa, esimerkiksi nyrkissä olevaa makupalaa, sanokaa "Jätä" ja antakaa palkka. Vihjesanojen opettelussa on ensiarvoisen tärkeää, että palkka tulee joka ikinen kerta ja välittömästi. Toistoja taas kolme kerrallaan, sitten pieni hengähdystauko. Sen jälkeen voitte aloittaa kohdetyöskentelyn alkeet. Laittakaa lattialle vaikkapa hiirimatto tai muovirasian kansi. Antakaa pennun pyöriä vapaasti ja odottakaa, kun se ensimmäisen kerran koskettaa nenällään kohdetta, siitä samanaikainen naksu ja palkka. Taas kolme toistoa ja sitten kohde pois pennun ulottuvilta. Jos kahvi ei ole vielä valmista, niin vielä päälle katsekontaktiharjoituksia. Eli jokaisesta vilkaisusta kasvoihin seuraa naksu ja palkka. Jos tämä on jo tuttua, niin vilkaisuun voidaan liittää vihjesana "Katso". Nyt pitäisi pennun olla henkisesti aika väsynyt. Nyt Kong pois pakkasesta, ja lattialle pennulle purtavaksi, ja kun pentu nakertaa lelua rauhassa, tapahtuu oma lähtö vähin äänin. Muistakaa juoda se kahvi! :)
Jenalla oli vähän vatsa kuralla, ja jaankin tähän nyt neuvon ripulin hoitoon. Hakekaa valmiiksi apteekista Canikur Pro-tahna. Ja nimenomaan tämä Pro-versio, kun Canikur-nimistä valmistetta eri vaikuttavilla aineilla on myös olemassa, mutta Pro on mielestäni paras. Tässä kuva paketista:
Rinnakkaisvalmisteena voi käyttää Inupekt Fortea, joka puolestaan näyttää tältä:
Ja jos ripuli ei ota talttuakseen muutamassa päivässä kotihoidolla tai jos yleisvointi heikkenee tai jos ripuli menee limaiseksi/veriseksi tai mukaan tulee raju oksentelu, on syytä hakeutua välittömästi eläinlääkärille.
Sitten muihin aiheisiin. Tämän viikon lauantaina pennut täyttävät 12 viikkoa, joten on aika ensimmäisten rokotusten. Bette kävikin jo piikillä. Rokotus oli mennyt hyvin. Korvassa oli ollut vähän töhnää, jota on seurattava. Ei olisi pahitteeksi näissä tapauksissa ottaa pientä korvahuuhde-kuuria avuksi. Tähänkin on toki kokemuksen mukanaantuomaa tietoa. Itse olen todennut töhniviin korviin parhaaksi MalAcetic Aural-valmisteen, tässä siitä kuva:
Ainetta lurautetaan korvaan (tai korviin) päivittäin tai joka toinen päivä, ja annetaan koiran ravistella ylijäämät pois. Monesti ensialkuun korva näyttää menevän "pahemmaksi", eli punoittaa ja töhniä enemmän, mutta tästä ei ole syytä mennä paniikkiin, sillä se syvemmällä oleva töhnä vaan tulee pois ja korvan iho reagoi aineeseen, koira voi myös raapia, mikä saa korvan punoittamaan. Huuhteen käytön jälkeen voi koiralle osoittaa jotain hauskaa tekemistä, jotta se unohtaa oudon tunteen korvissa. Noin viikon käytön jälkeen jäädään seuraamaan tilannetta, yleensä korva on puhdas eikä punoita. Jos kuitenkin oireita vielä on, on syytä käydä näyttämässä lääkärillä, joka tarkistaa tärykalvon, ottaa korvasta bakteeri- ja hiivanäytteet ja määrää yleensä korvatippoja.
Korvien hoitoon täytyy lagottojen kanssa kiinnittää huomiota, ne on tarkastettava vähintään viikottain. Korvakäytävän sisällä olevia karvoja on syytä nyppiä "kaksi nyppästä per lauantai"-tahdilla, yhdellä kerralla otetaan vain muutama karva, ei tuppoa. Liiasta repimisestä korvan sisäpinta ärsyyntyy ja liika on koiralle kivuliasta. Korvaan tulisi nähdä kunnolla, ihan sinne viimeiseen näkyvään mutkaan asti. Taskulamppu on hyvä apuväline, samoin korvan nipukan pieni venyttäminen poskea kohti etu-alaviistoon.
Puuh, mitäs sitä vielä piti kirjoitella. Niin! Tässä on pitkä, mutta hyvä teksti pennun kanssa elämiseen, lukaiskaa läpi kun on hetki aikaa. http://www.sonorian.fi/pennun_sosiaalistaminen.htm. Teksti on raskassoutuinen, mutta siellä on todella hyviä neuvoja ja ohjeita. Poimikaa sieltä nyt niitä asioita, joita ette vielä ole tehneet. Esimerkiksi kyläily ystävien luona pennun kanssa, hampaiden katsominen, toisen ihmisen kanssa ulkoilu, rapsutusten antaminen silloin, kun pennulla on kaikki neljä jalkaa maassa, saalisleikki ym. Vain mielikuvitus on rajana, ja mitä enemmän pentua siedättää ja totuttaa asioihin nyt, sen helpompi on tulevaisuus. Opettakaa pentu pitämään teihin kontaktia sekä rauhoittumaan monenlaisissa paikoissa: julkisessa liikennevälineessä, kauppakeskuksessa, eläinlääkäriaseman odotustilassa, vaikka navetassa, jos sellainen on lähettyvillä. Mitä enemmän hyviä rentoja kokemuksia, sen parempi.
Omien koirien kuulumisia sen verran, että terveinä ovat olleet sen joulukuisen mahatautiepisodin jälkeen. Zetalla oli vähän korvan raapimista, mutta se meni huuhteen kertakäytöllä ohi. Zetalla lienee alkamassa valeraskaus, sillä se petasi yhtenä iltana aika lailla, liekö "synnytys" ollut silloin käynnissä. Nyt se on vähän vaisumpi, mutta onneksi innostuu treenisessioista entiseen malliin. Ollaan harjoiteltu lähes päivittäin eteisessä pallojen ja muiden lelujen nostoja (Z&N) ja tuomista (Z), sivulletuloja (Z&N) ja seuraamista (Z&N) ja paikallaan käännöksiä (Z&N) ja paikallaan istumista (N).
Nuben kanssahan me on käyty koko talvi omatoimi-agilityssa Lempäälässä puolikylmässä sisähallissa, samassa vuorossa treenailee myös Beekkosten iskä Cico, mutta se on jo paljon kokeneempi menijä. Nube osaa nyt hypätä yksittäisiä esteitä (korkeus 20-35 cm), kulkea puomilla makupala-avusteisesti, mennä suoran ja melko lyhyen putken, keinua on tehty kertaalleen, pujotella niin, että ohjaan peruuttaen oikealla puolella makupalakädellä jokaisen välin ja palkkaan joko joka toisen välin tai satunnaisesti taikka vasta lopussa, vaihdellen. Nyt on tarkoituksena ottaa matalia hyppyjä vähän enemmän sarjoissa, jotta alettaisiin oppia myös irtoamista ja seuraavalle esteelle ohjaamista. Otan myös ennen jokaista liikkeellelähtöä paikallaanoloa, eli palaan palkkaamaan koiraa, jotta se ei opi varastamaan lähdössä. Nube vaikuttaa lupaavalta koiralta, ja melko nopealta, mutta ohjattavuudessa melko helpolta.
Nyt viime kerralla otin Zetankin mukaan, kun pari koiraa oli ryhmästä poissa. Zetan kanssa tehtiin yhtä, kahta ja kolmea peräkkäistä hyppyä sekä ruoka- että lelupalkalla. Kuten arvata saattaa, heitto-taistelulelu oli ylivoimaisesti paras, sitä retuutettiin niin, että välillä tuli sivuosumia sormillekin.. Otettiin Z:n kanssa myös puomia. Zeta on hektisyydessään ja nopeudessaan lähes käsittämätön, ja sillä irtoaa välillä turhaumahaukku, jos asiat ei etene riittävän nopeasti. Mutta oli ihan kiva nähdä, että tämäkin pystymetsäläinen on ihan potentiaalinen kaveri, ja pystyi tässä uudessa ja meluisassa ympäristössä tekemään yhteistyötä. Motivaatio-ongelmia tuskin tulee, mutta tuo ohjattavuus voi koiran järkyttävän nopeuden takia tulla ongelmaksi. Hallikauden lopuksi on tarkoitus ottaa Zeta päätreenattavaksi, jotta senkin kanssa päästään vähän alkuun.
[laittaisin tähän kuvan näistä omista sankareista, mutta blogger ei nyt halua]
Nyt lähden omien koirien kanssa ulos. Siellä on ihan älyttömän kylmä, joten ulkoilu jäänee lyhyenlännäksi ja sekin vähä tehdään takit päällä. Kuulumisiin!
