Niin paljon on taas tapahtunut...

No niin, nyt löysin pienen vapaan hetken, että ehdin purkaa viime viikkojen tärkeimmät tapahtumat blogiin asti. Täytyi oikein itsekin lukea edellinen teksti, että missä täällä mennään ja mitä olen viimeksi kertonut. Pahoitteluni pitkästä tauosta, nyt toivottavasti ehdin paremmin koneen äärelle, kun elämä täällä Kangasalla on rauhoittunut. Tai no, tänään oli työputken vuoro 7/9, että tuskin rauhoittumisesta voidaan puhua, mutta kyllä tämä aiempiin ruuhkaviikkoihin nähden tuntuu kovin rauhalliselta silti.

Beekkoset ovat nyt olleet uusissa kodeissaan hieman yli tai alle viikon, nehän muuttivat yksitellen 7-8 viikon iässä. Ensin lähtivät Typy ja Liina 7 vko ja 1 päivän iässä. Typystä (Come Se Borbotta Il Caffè)  tuli Jena, ja Jena muutti Tampereelle Sonjan ja Juhon harrastuskaveriksi. Liina (Come Se Bella Birbante) pysyy Liinana, mihinkä sitä hyvää vaihtamaan. ;) Liina mellastaa Suvin kotona Porvoossa ja Cara on vielä meillä toipumassa, mutta palaa sekin kotiin ensi viikolla. Kiva nähdä, mitä Cara ja Liina tuumaavat jälleennäkemisestä. Jena on käynyt jo pariin kertaan sukuloimassa ja tavannut Juhon vanhempien Kirka-whippetin ja tullut sen kanssa hyvin toimeen. Liina puolestaan käväisi heti alkuun Suvin kanssa lähihoitajan työssä vanhusten hoitolaitoksessa. Hienoa sosiaalistamista heti alkuun!

Juho, Sonja ja Jena

Suvi ja Liina

Pikku Liina ja kasvattaja

Seuraava lähtijä oli Kipru, joka muutti 7 vko 3 pv ikäisenä Rymättylä/Paimio-suunnalle Annan harrastuskaveriksi. Kiprusta (Come Se Balla Coi Lupi) tuli Koda, ja se on meistä aika hauskaa, sillä se rimmaa hyvin A-pentueen Todan kanssa! Jospa nimi olisi enne ja Kodasta tulisi yhtä terve, iloinen, vilkas ja osallistuva poika kuin Todasta tuli! Kasvatuskoti pitää peukkuja ja tassuja pystyssä!

Anna ja Koda

Viime viikon alkupuoli menikin tiiviisti Sveitsin vieraamme Annan kanssa, hän saapui maanantaina ja lähti torstaina mukanaan 7 vko ja 5 pv ikäinen Piku (Come Se Brilla Al Sole), joka sai uuden nimen Gus. Kävimme torstaina viemässä Annan lentokentälle kaikki kolme pentua kyydissä, ja paluumatkalla jäljellä oli enää kaksi väsynyttä matkustajaa. Se oli käänteentekevä hetki, kaksi pentua tuntui todella vähälle! Gus jäi Annan omistukseen, mutta koska Annalla on taloudessa toinen uros (Nuben isä Rambo, nimensä veroinen macho) sekä lauma narttuja, oli Anna jo etukäteen etsinyt ja löytänytkin oikein hyvän sijoituskodin, jonne Gus muutti jouluaatonaattona. Onnea uuteen elämään Gus, toivottavasti kaivelet jonain päivänä isoja Sveitsin tryffeleitä!

Anna ja Gus

Toiseksi viimeisenä lähti 7 vko ja 6 pv vanha Tassu (Come Se Brezza Serale), josta tuli sittemmin Bette. Bette asuu Helsingissä Helin kanssa ja sekin suunnittelee harrastusten aloittamista sitten, kun ikä vaan riittää. Bette on sijoituskoira, sillä tykästyin sen luonteeseen niin kovin, että olisin heikkona hetkenä voinut päättää pitää tämän tytön täällä kotona. Onneksi Zeta ja Nube, jotka molemmat ovat alle 2-vuotiaita, muistuttavat joka päivä siitä, kuinka fataali tuollainen hairahdus olisi.. Otin epäviralliseksi tavoitteeksi tokon ALO-luokan molempien kanssa, kyllä siinä sarkaa riittää omiksi tarpeiksi. Mutta kaikki tyynni, Bette on kotiutunut mainiosti ja ehtinyt käydä jo juna-asemalla ja eläinkaupassa, eivätkä uudet tilanteet kuulemma ole neitiä kovin hetkauttaneet. Hyvä Bette!

Heli ja Bette

Viimeinen muuttaja oli 8-viikkoinen Täppä, jolle löytyi aivan ihana koti Hyvinkäältä Mikon ja Katan luota. Mikolla on kokemusta espanjanvesikoirasta ja toiveena oli vilkas ja harrastuksiin sopiva pentu, ja tämä vauhtivilma sopi niihin raameihin suorastaan loistavasti. Kuvista ja kertomuksista päätellen Täppä, joka tunnetaan nykyisin nimellä Lulu (Come Se Biacheggia Il Mar), on vallan vauhdikas ja ulospäinsuuntautunut pentu, oikein sopiva kaikenlaiseen vauhdikkaaseen harrastustoimintaan. Toivotamme paljon onnea ja pitkää pinnaa vauhdikkaaseen lagotolliseen elämään!

Mikko, Kata ja Lulu

Niin, että sinne ne pikkuiset sitten lähtivät.. Kyllä oli rankka viikko ja kuukausi, pakko myöntää. Niin ihanaa kun pentujen kasvattaminen lähtövalmiiksi onkin, niin se ottaa kovasti voimien päälle, etenkin, jos välillä sairastuu kovaan flunssaan. Suvi oli ihan enkeli, kun tuli tänne vaivojaan säästelemättä auttamaan aina kun töiltään pääsi, olemme Suville ikuisessa kiitollisuudenvelassa. Unohtamatta aivan ihanaa Caraa, joka jaksoi pienen hunnilauman kanssa kertaakaan hermostumatta. Nyt voimme pentujen osalta täällä huokaista, jokainen pentu on rakastavassa ja aktiivisessa perheessä ja jokaisesta saan varmasti kuulumisia ja kuvia jatkossakin. Voin siis sanoa olevani onnekas, kun näin mukavat ihmiset ovat pennuistamme kiinnostuneita, iso kiitos siis teille, ja myös niille perheille, joille ei tällä kertaa pentua riittänyt!

Kerrattakoon vielä lyhyesti tähän loppuun, että viimeisen kolmen viikon aikana olemme muunmuassa:

- ulkoiluttaneet pentuja kymmeniä kertoja
- autoiluttaneet pentuja satoja kilometrejä
- totuttaneet pentuja erilaisiin ääniin niin kotona kuin ulkona
- käyttäneet pennut eläinliikkeessä tutustumassa
- vierailleet isäkoira Cicon pihassa ja kodissa
- käyneet pentujen kanssa eläinlääkärissä tarkastuksella
- antaneet pentujen tutustua Nubeen, sillä Nube osoittautui oikein mukavaksi leikkikaveriksi pennuille
- käyneet Pepin ja Rossin kanssa Koira2013-tapahtumassa, tulokset ERI ja EH mukavin arvosteluin
- saaneet vieraaksemme noin viitisentoista perhettä, osan niistä useamman kerran
- pesseet noin 50 koneellista pyykkiä
- ostaneet ~kahdeksan säkkiä koiranruokaa
- hankkineet höyrypesurin, koska sillä pissa- ja kakkatahrat lähtevät ilman kemikaaleja
- leikanneet satoja koirankynsiä
- madottaneet pennut ikävänmakuisella lääkkeellä, joka sai vatsat sekaisin
- luvanneet omille koirillemme, että kun tämä on ohi, saavat ne PALJON huomiota
- täyttäneet pentueesta pentuekyselykaavakkeen ja toimittaneet sen jalostustoimikunnalle
- luvanneet itsellemme, että ensi vuosi on pentuvapaa
- luvanneet pennunostajille 24/7 tuen ja avun, soittakaa ihan koska vain ja missä asiassa tahansa!

Kyllä tämä kaikki on ei-koiraihmisen mielestä sulaa hulluutta, Mutta meille tämä on elämäntapa ja rakas harrastus, jota emme pois vaihtaisi. Seuraavien kuvien (pennut 6-8viikkoa)  myötä oikein hyvää joulun ajan loppua sekä onnellista Uuutta Vuotta 2014 niin Aakkosille, Beekkosille kuin tuonti- ja yhteistyökoirille! Tavataan taas pian!

P.s. Laitan sivun vasempaan laitaan Beekkosten muistilistan, jota pyrin päivittämään viikottain, seurailkaa sitä! Ja laittakaa minulle sähköpostilla kuvia, ja maininta, mikäli niitä saa julkaista täällä blogissa muidenkin iloksi.