Huomenna vietetään viikkois-synttäreitä. Pennut ovat erittäin hyvinvoivia ja vahvoja, kovia syömään ja nukkumaan - eli kaikki on aivan niinkuin pitääkin. Caran nisäkovettumatkin hävisivät ja enää täytyy tehdä lähinnä normaalia tarkkailua ja kotitaloustöitä, eli laatikon puhtaanapitoa ja ruokahuoltoa. Caralla on runsaanlaisesti veristä limavuotoa, mutta se kuuluu asiaan ja sitä tarvitsee vain seurata. Vointi sillä on varsin hyvä, ruoka maistuu, lämpö pysyttelee 38,5 tuntumassa ja ulkoiluilla mennään häntä tötteröllä hyvin vaikeisiin kakkapaikkoihin. Sama se oli edellisen pentueen aikana, mikä hyvänsä tienvarsi ei kelvannut kyykistymiseen..
Aiemmin kerroin, että pennuilla on haukottelu-, pään pois kääntö- ja rapsutusrefleksit, niiden lisäksi nyt löytyy vähän erilaisia äänteitä kuten murinoita ja wannabe-haukahteluja. Olin tänään näkevinäni yhden päänravistelunkin!
Tässä vähän tämänhetkisiä pentujen kuvauksia yksittäin (aakkosjärjestyksessä):
Kipru
Mihin tässä maailmassa on muka kiire? Muut tissuttelevat täyttä häkää, niin Kipru paistattelee päivää keskellä laatikkoa ilman huolenhäivää. Vain heinänkorsi puuttuu suupielestä niin kuva olisi täydellinen. Sitten iskee outo ajatus, nälkä! Muut ovat jo ruokalevoilla ja jälkiruokaa suunnittelemassa, kun poju hätääntyy, että entäs minun sapuskat? Sitten mennään into piukassa nisälle, mutta ei sieltä yksin imuttamalla mitään tule, etenkään, kun muut ovat juuri juoneet baarin tyhjäksi. Joten seuraavaa kertaa odotellessa, olepa tästedes tarkempi niiden ruoka-aikojen suhteen! Kiprulla on persoonallinen ilme, kun toisella puolella päätä on eri kokoinen laikku kuin toisella ja tosiaan se korvanlehti on valkoinen. Saas nähdä pysyykö vai pigmentoituuko sekin ajan kanssa.
Liina
Kaunis, vaatimaton ja vähään tyytyväinen, sopusuhtainen ja seesteinen Liina, joka on omissa oloissaan harjoitellut jo erilaisia äänteitä. Pieni murahtelukin jo onnistuu! Liina saattaa veljensä Kiprun lailla lepäillä muiden syödessä, ja se näyttää aina kovin aurinkoiselta ja tyytyväiseltä. Liinalla on kauniin tumma oranssi värisävy päässä ja korvissa, hieman vaaleampi läikkä takapuolessa hännän tyvessä.
Piku
Pikinokka Piku, joka erottuu ihan tumman kirsunsa ansiosta. Piku on ahkera pieni mies, pontevasti se on ruokahommissa mukana ja pyrkii hyville pelipaikoille, nisissähän on eroja! Piku ei arvosta etummaisia onnettomia nysiä, mutta takatissit, niistä saa hyvän otteen! Tässä vaiheessa Piku on ihmeen hiljainen ollakseen poika, ja jotenkin seesteisen oloinen kaveri. Ei pidä liikaa meteliä itsestään, mukava heppu! Pikulle tulee muuten ruskeita pisteitä tassujen ja kuonon ihoon. Täplien ei kaiken järjen (=geeniperimän) mukaan pitäisi olla roan-pilkutusta, mutta käsittämättömän vahva pigmentti sillä joka tapauksessa on!
Tassu
No niin. Tänään pyöreästi 650 grammaa, se on miltei 200 grammaa enemmän kuin porukan pienimmällä. Huomenna pitää hommata neidille oma vaakakuppi, kun tuo vanha käy pieneksi. Tassulla on uniikki ilme, iso nahka (paljon kasvunvaraa) ja aina nälkä. Kertaakaan ei ole ollut sellaista ruokahetkeä, missä Tassu ei olisi mukana! Ja jos Tassun nostaa nisältä kesken kaiken pois, niin ponkaisee välittömästi kohti oikeaa osoitetta ja tönii matkalla pienemmät tieltä pois. Tämä tyttö on selviytyjä, eikä sen tekemisistä ole ollut syytä olla kertaakaan huolissaan. Tassun lempipaikka on muuten äitin kaulan ja leuanalunen tai takajalan päällinen.
Typy
Tättähäärä, Pikun "kaksoissisko" otsaviirunsa kanssa, kooltaan pienin mutta mieleltään suurimmasta päästä. Iso sydän kyljessä se painii isompiensa kanssa parhaista baarijakkaroista ihan tasaväkisesti ja usein saakin hyvän paikan. Typy ei ole erityisen äänekäs, mutta nisää tavoitellessaan se aloittaa kiihkomielisen huudahtelun ja kun nisä lopulta löytyy kunnon otteeseen, alkaa varsin tyytyväinen yninä. Olin vähän huolissani, kun en ollut nähnyt Typyn kakkaavan kertaakaan, mutta tänään nähtiin sekin, eli kaikki kunnossa. Cara lie vaan puhdistanut pyllyt niin tehokkaasti, että on mennyt moinen tilaisuus ihan ohi.
Täppä
Piste päässä. Tarpeellinen piste, muuten saattaisi äkkiseltään luulla Kipru-veljeksi. Täppä tykkää urheilla. Se on kaksi kertaa kiivennyt laidan yli pentulaatikon eteisosaan ja aloittanut siellä sydäntäsärkevän huudon. Täppä myös kiipeilee mielellään Caran kyljen päällä ja on myös kiertänyt äitin pari kertaa ympäri. Jos laatikko olisi täynnä Täppiä, olisimme joutuneet ottamaan tuon väliseinän jo pois, mutta yhden Täpän kanssa pärjätään näin ihan hyvin. Täpällä on jo hyvin koiramaisia elkeitä; nukkuma-asennot ja ilmeet muistuttavat jo enemmän koiraa kuin marsunpoikasta. Mikä parasta, Täppä osaa kiertää esteitä eikä vain rynnistä niiden läpi tai yli, sekin on aika edistyksellistä tämänikäisten keskuudessa.
Ja nyt sitten kuvasaastetta viimeiseltä parilta päivältä, olkaa hyvä!