keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Pennut 4 vrk

Pennut kasvavat hirmuista vauhtia, välillä tuntuu, että kirjaimellisesti silmissä. Niiden elämä on lähinnä syömistä ja nukkumista, välillä lämpöön hakeutumista ja välillä pissaamista ja kakkaamista. Kaikki toiminnot sujuvat kaikilta pennuilta hyvin ja ne kasvavat tasaisesti jokainen omalla nousevalla käyrällään.

Nyt neljäntenä vuorokautena painot ovat:

Piku 381 g
Typy 405 g
Kipru 409 g
Liina 429 g
Täppä 447 g
Tassu 534 g

Cara on esimerkillinen emo. Se pötköttää laatikossa, putsailee pentuja, pitää maitobaarin aina pentujen ulottuvilla ja syö ja juo hyvin ja suostuu toisaalta lähtemään ilman suurempaa pakottamista myös omille tarpeilleen. Juuri tällä hetkellä se makaa poikittain laatikossa ja näkee unia. Toinen sen taaimmaisista nisistä oli eilen aika kova, mutta koska mitään muista nisätulehduksen merkeistä (punoitus, kuumotus, ehtynyt maidontulo, kuume, väsymys) ei ole, niin haudon nisää nyt lämpimällä ja hieron, ja seuraan, miten asia etenee. Vielä ei lähdetä lääkäriin, sillä kovettuma voi sulaa hyvin ihan kotikonstein.

Laitetaan nyt taas muutama kuva edellisiltä päiviltä.









Ja sitten vähän muita juttuja. Kävin eilen Vernassa tuhkauttamassa enkelinä syntyneen pikkupojan ja saimme samalla Seran uurnan kotiin. Viime pentueeseenhan (Arttu - Cara) syntyi kaksi pentua, tyttö ja poika, kuolleina ja ne lähetettiin Eviraan tutkittaviksi ennen tuhkausta. Kummastakaan ei löytynyt mitään vikaa, mikä selittäisi kuoleman, todennäköiseksi kuolinsyyksi esitettiin hapenpuutetta. Tämä enkelipoika oli niiden kanssa melko saman kokoinen, ainakin ulkoisesti täysin kehittynyt ja Cara ponnisti sitä 50 minuuttia, joten ei ole syytä olettaa siinä olleen mitään vikaa, vaan todennäköisimmin ponnistaminen kesti liian kauan ja istukka ehti irrota ja hapentulo estyä liian pitkäksi aikaa. Hetken harkitsin, jos olisi tutkituttanut tämänkin pienokaisen, mutta koska Seran reissu Helsingin yliopiston patologian laitoksen tutkimuksiin epäonnistui kuljetuksen osalta, en hennonnut laittaa tätä pikku poikaa Postin tai Matkahuollon kyytiin. Nyt se lepää kauniissa uurnassa Seran ja sisarpuoltensa vieressä. Voi kun olisimme saaneet pitää sen, olisimme lellineet sen piloille.

Mutta loppuun vielä iloista kerrottavaa. Toda kävi lauantaina MH-luonnekuvauksessa. Se on jo toinen A-pentueen luonnekuvattu juniori ja tulokset olivat oikeinkin mainiot! Toda osoitti olevansa rehellinen ja reipas koira, jolla on leikkihalua, ja joka palautuu pelkoreaktiosta hyvin eikä pelkää ampumista. Olen tosi iloinen ja kiitollinen, että Toda käväisi kuvattavana ja suosittelen lämpimästi luonnekuvausta kaikille lagotoille. Se antaa parhaimmillaan omistajalle varmuutta koiran käytöksestä ennalta tiedetyissä, turvallisissa, mutta osittain melko vaativissakin tilanteissa. Minulle kasvattajana se antaa tietoa kasvatustyön tuloksista ja toisaalta koko lagottoyhteisö hyötyy siitä, että mahdollisimman suuri määrä koiria käy standardoidussa testissä, jolloin koko rodun yleistä tilaa voidaan mitataja arvioida. Kiitos Tapani ja Sinikka!