Viikossa on ehtinyt tapahtua tosi paljon, ja kaikkea ei voi mitenkään niputtaa yhteen blogikirjoitukseen. Siksi täytynee sivuta vain pääasioita ja antaa kuvien kertoa puolestaan. Jokainen pentu on kehittynyt huimasti ja myös niiden viikko sitten näkyneet erot ovat joiltain osin kääntyneet ympäri. Hiljaisesta on tullut äänekäs, äänekkäästä hiljainen, vauhtiveikosta varovaisempi ja villikosta rauhallinen. Näin ne kehittyvät eri tahtiin ja mikään ei ole pysyvää. Kerron nyt kuitenkin tämän hetken olemuksista jotain lyhyesti:
Kipru on aivan fantastinen hurmuri, nauravainen ja iloinen pentu. Se hakee katsekontaktia ihmiseen luonnostaan, kävelee määrätietoisesti luo ja hakeutuu syliin. Vaikka muilla pennuilla olisi keskinäiset kahinat meneillään, niin Kipru keskittyy enemmän ihmisen tekemisiin. Kiprulla on hyvä tasapaino ja kropan hallinta ja se tuntuisi pyllähtelevän kaikkein vähiten. Ihmisläheisyys paistaa tästä pennusta kilometrin päähän!
Piku on ehkä hieman totisempi torvensoittaja. Se ei pidä itsestään edelleenkään suurta numeroa, mutta tykkää kyllä sylittelystä ja pussailee paljon. Vaatimattomuus kaunistaa, se varmaan sanoisi. Piku on erityisen kaunis poika, persoonallisine kuonopilkkuineen. Piku Pikkarainen pitää Kiprun kanssa perää painotaulukossa. Pojat ovat porukan järkevimmällä vauhdilla kasvaneita, toisin kuin tytöntyllerötpylleröt, jotka saisivat vaikka vähän jarruttaakin.
Typy on pieni ja pyöreä vieläkin. Se on monella tapaa samanoloinen kuin Piku ja harva se päivä sotken ne toisiinsa äkkivilkaisulla. Typykään ei turhasta nosta mekkalaa, vaan on aika tyytyväinen pentu ja harjoittelee täyttä häkää leikin alkeita. Typy pitää edelleen erikoista ugh ugh-ääntä käsitellessä, ja se on ehkä vähän muita jännittyneempi sylissä, josta johtuen sille on luvassa paljon ylimääräistä sylittelyä. Ja itse asiassa se on kyllä rentoutumaan päin jo. A-pentueen Lilli oli vähän samanoloinen pikkupentuna, mutta siitä tuli oikein helppo käsiteltävä varsin pian, että tämän iän tekemiset ei välttämättä anna osviittaa tulevasta. Typy on ulkomuodollisesti varsin kaunis tapaus, tiedä vaikka näyttelytähdeksi sopisi!
Täppä on alkanut saada uusia piirteitä. Sehän oli ensimmäisellä viikolla porukan äänitorvi, nyt siitä harvoin kuulee pihaustakaan. Se on nyt olemukseltaan tasainen ja leppoinen, ja urheilullisuuskin on vaihtunut järkevään tekemiseen kuten hyvään kakkapaikan etsimiseen ja leikkiin kavereiden kanssa. Täppä viihtyy sylissä, tai oikeastaan se viihtyy joka paikassa. Täpällä on ihanan pörröinen kihara ja pehmeä karva, muistuttaa untuvaista pöllönpoikasta. Näyttää siltä, että pään täppä häviää ja kuvio muuttuu otsapiirroksi. Mutta nimi pysyy Täppänä silti.
Liina on löytänyt äänensä ja käyttää sitä mielellään. Jos se joutuu erilleen muista ja alkaa palella, ensimmäinen ratkaisu on uuuuuiiiijjjj-sydäntäsärkevä itku. Ja mikäs sen fiksumpaa - pian on kasvattaja hakemassa tyttöä lämpöiseen tai äiti pesemässä takapuolta ja tönimässä eteenpäin. Liina tuntuu pitävän siitä, jos sitä hytkyttää sylitellessä kuin pientä vauvaa, silloin unohtuu huolet ja murheet ja uni tulee alta aikayksikön. Hassu tyttö. Liinalla on tällä hetkellä kaikkein heiluvaisin häntä, se vipattaa leikin merkiksi vähän väliä ja Liinan leikit ovatkin tosi hauskoja jo! Liina on meidän prinsessoista se toinen kaunokainen.
Tassu on vaan niin ihana pentu. Päivästä ja viikosta toiseen se jaksaa ilahduttaa positiivisella asenteellaan. No, onhan se pian parikiloinen muiden hätyytellessä 1,5 ja 1,6 kilon rajapyykkejä, mutta se ei meitä haittaa. Tassu on kaunis ja hyvätapainen pentu, leikkisä pusuttelija. Ja sillä on edelleen se nauravainen ilme, joka saa sateisenkin päivän paistamaan. Tassu on vahva ja skrode tyyppi, ja äärettömän kaunispäinen. Jos pelkkää päätä arvioi, niin Tassu voittaisi sen kauneuskisan ylivoimaisesti. Jokainen pelaa vahvuuksillaan ja Tassulla paras vahvuus on sen pää, niin sisäisesti kuin ulkoisesti!. :)
Nyt sitten iso läjä kuvia viikon ajalta. Toivottavasti alatte tunnistaa pentuja, koska en nyt ehdi nimetä pentuja. Mutta jos joku kuva jää vaivaamaan, niin kysäiskää toki vaikka sähköpostilla, mikä pentu on kyseessä.
 |
| Muutto olohuoneeseen |
 |
| Ensimmäinen jauhelihamaistiainen |
Tässä se näkyy, kuinka paljon viikossa tapahtuu pentujen kehityksessä. Uusina asioina tosiaan tuo pentujen muutto työhuoneesta olohuoneeseen äänien ja tapahtumien keskelle sekä kiinteän ruuan aloittaminen. Ja viikon päästä ovat taas ihan eri näköisiä ja kaikilla ihan uudet kujeet! Mutta nyt yritän päivitellä vähän taajemmin, kun ei nuo työt niin haittaa harrastusta!
