Yhden- jos toisenkinlaista pönötystä

Viime viikonloppuna olimme Zetan kanssa Hyvinkään ryhmänäyttelyssä, jossa lagottoja tuomaroi Harri Lehkonen. Muistan Harrin vuoden 2005 lagottojen kesäpäiviltä, jossa toimin hänen kirjurinaan epävirallisessa klubishowssa. Mukava tyyppi, rauhallisen ja rennon tuntuinen. Ilmoittautuneita koiria Hyvinkäällä oli yhdeksän, mutta taisi olla peräti neljä koiraa poissa kaiketi tuomarimuutoksen takia. Alunperin tuomarina piti olla virolainen Maret Kärdi. Me nyt kuitenkin olimme varautuneet lähtöön, joten kamat vaan autoon ja kuumeen jäljiltä puolikuntoisena matkaan. Taloutemme miehet Jussi ja Nube olivat myös matkassa turistien ominaisuudessa. Myös Suvi tuli Porvoosta seuraksemme, vaikka oli samalla tavalla flunssan runtelema kuin mekin.

Lehkonen arvosteli pienimmät lagotot pöydällä, suuremmat saivat seistä maassa. Kehässä oli tosi kauniita koiria, esimerkiksi tämän vuoden lagottojen erikoisnäyttelyn VSP-koira. Ajattelin, ettei meillä olisi mitään saumoja pikkuisen hörökorvamme kanssa, mutta toisin kävi. Zeta sai ERIn ja voitti ensin luokkansa, ja päätyi paras narttu-kehään yksin koska toisen luokan narttu sai vissiin EH:n. Siinä vaiheessa pokkasimme siis sertin ja jatkoimme matkaa ROP-kehään, ja yllätykseksemme Zeta voitti vielä senkin. Kyllä sittenkin kannatti lähteä. Ryhmäkehään en enää jaksanut itse kurjan oloni takia laahustaa, joten pyysin Suvia viemään nappulan näytille. Zeta esiintyi muuten oikein nätisti, mutta aluksi vinkui vähän perääni ja väisti hieman tuomaria, olisiko päivä alkanut jo uuvuttaa. Kaiken kaikkiaan oikein kiva päivä sateesta huolimatta, iso kiitos Suville!

Onhan se hauska jännittää kehässä ja sen laidalla, saada palkintoja ja iloita onnistumisesta ja erityisesti maininnasta "esiintyy reippaasti", mutta täytyy tässä kuitenkin korostaa sitä, kuinka vähän merkitystä tällaisella ulkonälösaavutuksella on tosielämässä; paljon tyytyväisempi olen Zetan ja muiden koirien perusluonteeseen ja työkykyyn. Pippurinen likka!

Zeta yksilöarvostelussa

Palkintoposeeraus

Ryhmäkehässä

Töistä puheenollen, ollaan tehty oikeitakin hommia ja jäljestelty nyt menneellä viikolla pari kertaa ja Zeta on osoittanut siinä(kin) jonkinasteista lahjakkuutta. Tässä on pieni videonpätkä aivan tämänpäiväisen 250-askeleisen jäljen lopusta:




Toivotaan, ettei ne lumet nyt ihan heti tulisi sotkemaan jäljestyshommia. Tein tänään myös Nubelle makkararuudun (johon se ensi alkuun pissasi eikä meinannut ymmärtää, että maasta voi myös syödä) ja Seralle 150 askeleen jäljen. Sera suoriutui jäljestä muuten loistavasti, vaikka on koko ikänsä ollut ryysijöistä ehkä pahin. Ikä tekee siis tehtävänsä!

Loppuun Porvoon terveisinä kuva kyljellään pötköttelevästä Carasta, jonka vatsa alkaa mielestäni selvästi pyöristyä. Muutamassa päivässä on tullut 400 grammaa lisää painoa, vaikka ruoka ei ole maistunut kummoiesti. Taitavat pienet Beekkoset aikehuttaa aamupahoinvointia.. :)