Ultrakuulumisia ja treenihommia

Tiineenä ollaan ja suhteellisen paksustikin; ultrassa näkyi useita sikiöitä, joista kasvaa toivon mukaan hienoja pieniä lagotonalkuja! Cara saapunee mammalomalle noin kaksi viikkoa ennen pentujen syntymää. Lomat, vapaat ja työvuorotoiveet on kaikki järjesteltynä, joten nyt voidaan rauhassa keskittyä onnelliseen odotukseen. Niin, ja kai sitä pitäisi nohevoitua työhuoneen tyhjentämistä varten, siitä kun tulee pentujen asunto ensimmäiseksi kolmeksi viikoksi.

Pakko on täälläkin riemuita tulevan isän Cicon edesottamuksista eilisissä tryffeliharjoituksissa. Omistajansa Terhi oli piilottanut sille neljä tryffeliä suojakuorissa metsään. Kolme ensimmäistä menivät näppärästi ja melko helposti, mutta neljäs olikin varsin vaikea etsittävä (metsässä hajut voivat kulkea arvaamattomillakin tavoilla) ja alla oleva video osoittaa sen, kuinka hyvä työmoottori Cicolla on. Sen sinnikkyys ja halu suorittaa tehtävä voittivat jo varmasti painaneen uupumuksen. Kerrottakoon, että nenätyöskentely - olkoon se jäljestämistä, hakua tai mitä hyvänsä haistelun avulla tapahtuvaa etsintää - on kokemukseni mukaan kaikkein nopeimmin väsyttävää työtä koiralle.

Tässä se neljäs ja erittäin raskas etsintä videona:



Tänään meillä oli täällä Kangasalla varsin touhukas päivä, kun saimme vieraaksemme Jennin ja Rossin Lappeenrannasta. Kävimme aamupäivällä peltojäljestämässä Huutijärvellä, mukana tällä kertaa Zeta ja Rossi. Metodina oli rauhallinen "vain nenä jäljellä ja askel askeleelta pääsee etenemään", joka tuntui toimivalta ja varsin loogiselta. Hektisetkin koirat rauhoittuivat jäljelle ihmeen hyvin ja saivat juonesta kiinni. Saimme siis hyvää oppia treenikamultamme Heliltä, joka tuli osaavan bokseripoikansa kanssa meitä aloittelijoita neuvomaan. Koska viimeinkin meillä on luvallinen pelto jolla jäljestää vapaasti, käytämme mahdollisuuden hyvin ja menemme Zetan ja ehkä myös Seran ja Nuben kanssa jo heti huomenna uudestaan.

Iltapäivällä teimme vielä pienet tryffeliharjoitukset Zetalle ja Nubelle tuohon meidän lähimetsikköön. Laitoin kolme tryffelipurkkia (kosteuden takia muovipussiin suojattuina) sekä yhden tryffelidamin metsään meidän ihmisten ruokatauon mittaiseksi ajaksi odottamaan. Ensin vuoroon pääsi Nube, jonka etsintätyöskentely  metsässä on parantunut paljon aiemmasta "juostaan nenä kiinni ympyrää ja pidetään hauskaa" -systeemistä rauhallisempaan "täällä voi olla tärkeitä juttuja jotka pitää löytää" -työskentelyyn. Nyt jatkamme hyväksi havaitulla tiellä ja alamme piilottaa tryffeleitä myös maan alle, jotta niitä olisi pakko alkaa myös kaivaa. Tähän asti mupulat ovat olleet joko suoraan pudotettuina tai löyhästi sammaleen alle upotettuina.

Huomenna on suunnitelmissa Hyvinkään ryhmänäyttely Zetan kanssa. Kiinnostavaa nähdä, mitä Harri Lehkonen sanoo Zetasta, kun Cara on käynyt nuoruusaikoinaan samalla tuomarilla ja saanut muuten hyvään arvosteluun maininnan hieman liian kevyestä rungosta. Olisikohan tyttärellä riittävän vahva?