Takkuja takkuja

Täällä Zetan pentupumpuli alkaa vähitellen vaihtua aikuiskarvaan, oletettavasti sisarukset seuraavat perässä tai menevät jo edellä, ja se välivaihe on turkinhoidollisesti kriittinen. Tätä ei voi liikaa korostaa, sillä usein kuulee kertomuksia, jossa pennulla oli niin kiva ja takuton karva, kunnes yhtenä aamuna se olikin yksi kokonainen takku, joka piti ajella alas. Sen välttämiseksi kerron nyt, mitä pentujen karvan kanssa olisi syytä tehdä karvan uusiutumisvaiheen ajan. En suosittele nyt odottamaan karvan huopaantumista, vaan ennaltaehkäisemään ongelmia, eli käymään turkkia läpi ja hoitamaan jo pienimmätkin alkavat takut pois päiväjärjestyksestä.

Vaihe1:

Käy turkki sormin läpi, haro sormenpäillä karva kauttaaltaan läpi, erityisesti kainalot, rintakehä, nivuset ja korvanaluset. Tässä ei tarvita mitään välineitä, sormien kärkien tai kynsien tulee olla ihossa kiinni. Laita muistiin, missä kohtaa löytyi huopaantumia tai takkuja. Tämä tarkistus tulee tehdä aikuiskarvan vaihtumiseen saakka vähintään kerran-kaksi viikossa huolimatta siitä, onko turkille tehty välissä jotain muuta.

Vaihe 2:

Ne kohdat, missä on ollut takkuja, tulee viipymättä selvittää. Tähän on nopeita ja hitaita vaihtoehtoja, mutta suosittelisin ihan sormia, jotta selvittäisiin mahdollisimman vähällä karstaamisella tai harjaamisella, mikä pehmentää ja rikkoo turkkia. Löytyneestä takkupallosta otetaan molemmin käsin peukalo-etusormi pihtiotteella kiinni ja vedetään se erittäin varovasti ja hellin sormin keskeltä pituussuunnassa kahtia juuresta ylöspäin. Eli takku avataan kuin solmu, sitä ei koskaan kiristetä. Tässä havainnollistava kuva:

Jos takku on kovin tiukan tuntuinen, kannattaa aloittaa halkaiseminen läheltä latvoja, ja siitä sitten asteittain avata aina yksi pykälä alempaa, kunnes takku on tyveen asti auki. Otetta voi vaihtaa välillä, jolloin takku löystyy ja homma helpottuu. Kiristää ei siis koskaan kannata, ja muutenkin on maltti valttia, kiireellä ei tule kuin tuskainen pennun parahdus ja entistä kireämpiä takkuja. Tässä työssä sormet tottuvat nopeasti takkujen käyttäytymiseen ja homma alkaa sujua aina vaan näppärämmin. Kun takku on puolitettu pituussuunnassa, tulisi puolikkaat vielä puolittaa, tässä toisen lintuperspektiivin havainnollistmaaan asiaa.

Nyt takku on halkaistu neljään tai useampaan osaan, ja sen voi muutamalla kammanvedolla avata kokonaan ja kuollut pentuvilla tulee kamman mukana pois. Sormin etukäteen avaaminen on sen vuoksi tärkeää, että takku on sen jälkeen riittävän pieni avattavaksi kivottomasti kammalla ja toisaalta takku yleensä kammatessa tai karstatessa vain kiristyy. Takun halkaisemiseen pituussuunnassa voi käyttää myös pieniä saksia apuvälineenä, kunhan muistaa, että liiallisesti käytettynä ne tekevät turkkiin pieniä kaljuja kohtia. On myös olemassa erilaisia takinaukojia, joista itselläni on käytössä sahalaitainen aukoja, jolla voi varovasti "sahata" takun halki. Mutta tämä katkoo karvat aivan yhtä lailla kuin saksetkin. Eli tarkkana näiden apuvälineiden kanssa saa olla.

Työtaakkaa kannattaa jakaa useammalle päivälle ja tehdä homma silloin, kun pentu on kaikkein väsynein, jolloin vastarintaa paikallaan olemiselle on mahdollisimman vähän. Pentua pitää myös kehua ja kiittää sekä palkita hyvästä malttamisesta, jotta homma pysyy sillekin mielekkäänä. Kun kahta ensimmäistä vaihetta toistaa riittävän usein, useamman kerran viikkoon, on kerta-annos kymmenen minuutin mittainen. Mitä harvemmin tätä tekee, sitä suurempi työ selvittelyyn kuluu ja sitä pahemmaksi turkki ehtii takkuuntua.

Kamman sijasta voi käyttää myös näitä välineitä:

Yllä oleva "flex" karsta on todella loistava kapistus, mutta sitä ei ihan joka paikassa myydä. Suosittelen ostamaan, jos vastaan sattuu utlemaan, on tavallista karstaa selvästi hellempi ja tehokkaampi.

Tämä pyöriväpiikkinen karsta käy kammasta oikein mainiosti, sillä piikit ovat pyörivät ja riittävän harvat, jossa ne menevät parhaiten turkista läpi selvittäen sitä samalla.

Vaihe 3:


Nyt on koko turkki takuton,sitten on lyhentämisen vuoro. Jos ei ole näyttelyitä tulossa muutamaan kuukauteen, voi turkin lyhentää saksia käyttäen noin sentin-puolentoista mittaan. Tasaisen leikkuujäljen saa siten, että haroo karvaa sormet edellä litteällä kämmenellä ja kaikki karva, mikä tulee sormien lomasta yli. leikataan pois. Pentuoppaassa on turkinleikkuusta enemmän, ja harjoitellaan yhdessä aina kun tavataan! Muistakaa pitää korvanlehtien reunakarvat lyhyenä, jolloin korvat pysyvät pieninä kolmioina. Spanielinkorvia ei tueta!

Vaihe 4:

Pesu. Jos turkki ei ole näkyvästi likainen eikä haise pahalta, riittää huuhtelu laimennetulla koirashampoovedellä. Itse olen tykästynyt Teepol-nimiseen aineeseen, joka ei pehmennä turkkia. Teepol on tarkoitettu ihan kaikkeen yleispesuun, tekstiileihin, astioihin jne, mutta on oivallinen apu myös lemmikin pesuun miedon tuoksinsa ja edullisen hintansa vuoksi ja myös siksi, että se tuntuu toimivan juuri lagoton karvaan. Toinen varteenotettava aine on Ring5- Protein-shampoo. Jalkakarvoihin tahtoo jäädä pinttynyttä likaa, joten ne voi pestä laimentamattomallakin sampoolla. Jos turkki ei ole erityisen kuiva tai erityisen takkuuntuvainen, ei yleensä hoitoaineita tarvita. Turkki saa kuivua kevyen pyyhkeellä puristelun jälkeen itsekseen, jolloin kiharat palaavat kampauksen jäljiltä takaisin oikeanlaisiksi. Kylmällä ilmalla voi kuivatuksen aloittaa hiustenkuivaajalla.

Vaihe 5:

Uinti puhtaassa järvivedessä tai meressä. Tätä turkinhoitomuotoa ei voita mikään! Puhtaan, takuttoman turkin kauttaaltaan kasteleminen luonnonvedellä tekee ihmeitä. Kuivatus samoin kuin pesunkin jälkeen.

Älkää epäröikö pyytää apua, jos turkin kanssa tulee mitä tahansa ongelmia. Ja lohdutuksen sanana sanottakoon, että tämä takkuvaihe menee ohi ja myöhemmällä iällä selviää paljon vähemmällä.