Viikonloppu 5,5-viikkoisten kanssa

Suvi tuli taas viikonlopuksi Caraa ja pentuja katsomaan. Tällä kertaa ihan kirjaimellisesti, koska värväsimme hänet heti pennunvahtipuuhiin. Pääsimme Jussin kanssa viimein elokuviin ja ulos syömään Suvin jäädessä "lapsenvahdiksi". Kylläpä virkisti olla edes muutama tunti ajattelematta pentuja tai koiria ylipäätään! Takaisin tullessamme ilmapiiri oli seesteinen, rauhalliset pennut siristelivät unisina aitauksestaan.

Suvi on hoitanut pentujen yövalvomiset ja -syöttämiset lähes kokonaan yksin, senkin puolesta aika mukavaa, että olen saanut itse nukuttua lähes keskeytyksettä yöt. Pennuilla on leikkihetket noin kolmen tunnin välein, ja tämä koskee myös yöaikaa. Kolmen ja kuuden paikkeilla alkaa vinkuminen ja riehuminen, eikä se lopu ennen kuin nälkä ja energianpurkutarve on tyydytetty. Pennut osaavat kaikki laukata ja tätä askellajia käytetäänkin useimmiten siirtymisiin paikasta A paikkaan B. Osaavat ne toki ottaa myös rennosti:

Pieniä luonne-eroja on jo havaittavissa. Zeta on porukan kovanaama, pentujen keskinäisissä mittelöissä se ei koskaan jää alakynteen eikä myöskään ymmärrä lopettaa taistelua ennen kuin toinen lähtee pois tai tilanne muuten keskeytyy. Raivokas murina säestää sen painiotteluita. Zeta tutkii mielellään ympäristöään, eikä jää ihmettelemään uusia esineitä, ympäristöjä tai ilmiöitä, vaan säntää suoraan häntä pörhöllään tutkimaan niitä. Zeta viihtyy ruokakupilla muita pidempään ja syö antaumuksella kaikkea, mitä sen eteen laitetaan. Zeta on luonteeltaan minun mieleen, mutta se ei välttämättä ole helpoimmasta päästä kasvattaa ja kouluttaa. Toisaalta tällaisella temperamentilla varustetun pennun kanssa voi edetä eri harrastuslajeissa pitkällekin, jos sitä ohjaa ja kouluttaa oikein.

Marsina on myös avoin kaikelle uudelle, se on rennon luottavainen, mutta myös melkoisen määrätietoinen tyttö, ja sisarustenvälisssä taistelutilanteissa äänekäs, joskaan ei ihan niin hurja kuin Zeta. Marsina on vilkas, mutta se väsähtää leikkeihin kaikkein nopeimmin ja käy oma-alotteisesti nukkumaan. Sen nokkaunet ovat yleensä kaikkein pisimmät, ehkäpä siksi sillä onkin valveillaoloaikana hyvä lataus? Marsina on hieman nirso kiinteiden ruokien kanssa ja toisaalta taas kaikkein hanakin juomaan tissimaitoa. Se on rakenteeltaan melko kevyt ja vastaavasti liikkeissään erittäin ketterä. Marsinalla on pieni ulkonäöllinen virhe, kun sen häntä kaartuu voimakkaasti selän päälle, mutta muuten se on erittäin kauniskroppainen, raajakas ja ryhdikäs pentu. Marsina on mielestäni kaikkein paras tekemään pissat sanomalehdelle tai pissa-alustalle.

Freccia on tytöistä herttaisin ja lempein, tullut ehkä enemmän äitiinsä kuin kaksi aiemmin esiteltyä. Se on rauhallisempi ja viihtyy pitkiä aikoja sylissä. Freccia jännittää hieman muita enemmän uusia tilanteita ja paikkoja, mutta pienen tutustumisen jälkeen sekin rentoutuu kyllä. Freccia jättäytyy pentujen kahinoissa lähes aina alakynteen, eikä sitä tunnu haittaavan se lainkaan. Tästä pennusta huokuu hyväntahtoisuus ja hyväntuulisuus, mutta myös tietynlainen herkkyys. Ulkomuodollisesti Freccia on hyvin lupaava pentu kaikin puolin, ja nyt se on alkanut kehittää itselleen erittäin hienoja lagoton kiharoita sekä päähän että vartaloon.

 

Toda (ent. Moose).. No se on poika. Ihanan suora ja yksinkertainen. Se juoksee riemuissaan luokse, kun sitä kutsuu ja samalla naputtaa sormilla lattiaan. Se kierähtää mielellään selälleen ja pusuttelee sieltä käsin kasvot läpikotaisin. Toda on myös vilkas, mutta ei kuitenkaan lainkaan räiskyvä, vaan melko tasainen tapaus. Sillä ei mene kuppi nurin edes kiihkeissä taisteluissa. Toda on ollut koko ajan porukan useimmiten ääntelevä pentu, ja se ilmaisee kaikenlaisia tunnetiloja äänellään ja tuntuu melko helposti kehittävän ihmisikävän. Se on jokseenkin kylmänherkkä ja tärisyttelee itseään usein sen jälkeen, kun se on pötköttänyt jossain viileämmässä paikassa. Todalla on todella vinhasti vipattava häntä, jolla se ilmentää hanakasti iloisia tuntemuksiaan.

Tänään ajattelimme viedä pennut pienelle autoajelulle ja yrittää ottaa ulkona niistä kuvia. Aurinko paistaa todella kirkkaasti hankea vasten, mikä voi olla pienille silmille rankka kokemus. Kerron sitten myöhemmin, mitä pennut uusista kokemuksista tuumaavat.