Tänään kuusiviikkoispäivänä lähti käyntiin kolmen päivän Axilur-matokuuri. Tabletinpuolikkaat saatiin uppoamaan Teren (kennel Mandaraban) ideasta niin, että pilleri murskattiin jauheeksi ja sekoitettiin voinokareeseen. Hyvä tuli, kaikki nielivät lääkkeensä mukisematta, kiitos innovatiivisesta neuvosta Tere! Seuraava madotus tulee antaa noin viikkoa ennen ensimmäistä rokotusta, ja suosittelen siihen madotuskertaan Drontal Comp-valmistetta, joka Axilurista poiketen tehoaa suolinkaislajikkeiden sijaan paremmin harvinaisempiin hakamatoihin. Ja Drontal Comp annetaan kerta-annoksena, se on siis käytettävyydeltäänkin oikein mainio.
Sanottakoon muuten jo tässä vaiheessa, ettei lagotolle saa koskaan antaa ulkoloislääkettä nimeltä Exspot, se aiheuttaa usein lieviä hermostollisia ongelmia, kuten kutinaa ja vapinaa. Lääkkeellisistä punkkikarkotteista hyväksi ja turvalliseksi on havaittu Scalibor-panta, käytän sitä itse silloin, kun keväällä huomaan punkkikesästä tulevan erityisen vilkkaan.
Tänään oli vallan touhukas päivä, kun saimme kolme vierasta käymään.Yksi heistä oli tosiaan Tere, joka ajeli Porvoosta asti nasuja katsomaan, oli tosi kiva nähdä! Tere tuntui tykkäävän pennuista ja kehui niiden kauniita päitä ja suloisia luonteita. Juuri Teren vierailun aikana pennut eivät näyttäneet ihan pahinta rellestämistään, mutta jonkinlaiseen riehuun ne intoutuivat ja saivat kokeneelta kasvattajalta lausunnon, että ihan oikeita lagotonpentuja ne selvästi ovat. :) Tässä muutama Teren ottama kuva päiväunilta:
Tulipahan vähän Freccia-painotteisia kuvia tällä kertaa. Marsinasta ei ole yhtään yksittäiskuvaa, se kun pötkötteli kuvauksen aikana Zetan takapuolessa kiinni. Täytyy korjata asia pikapuoliin. Ylihuomenna saadaan Mikko ja Saija ottamaan viralliset poseeraukset pennuista, toivottakaa onnea yritykseen!
Ai juu, tänään punnittiin pennut. Marsina on kevyin, sillä painoa hitusen alle 2,6 kg. Sitten on Freccia n. 2,85 kg, Zeta 2,9 kg ja Toda 3,1 kg. Nyt alkaa eroja tulla, ja kyllä se näkyy menossa. Siinä missä Toda askeltaa määrätietoisen voimakkaasti leveällä askeleella eteenpäin, tanssahtelee Marsina keijukaisen lailla ottaen välillä sivuaskeleita ja pompahdellen pienten ja suurempienkin esteiden yli. Todalla on muuten sekä omani että Teren tämänpäiväisen tunnustelun mukaan molemmat kivekset laskeutuneet, mikä on tosi hyvä homma! Olen ollut tuntevinani ne itse asiassa jo lähes pari viikkoa sitten, mutta enempää en ole viitsinyt räpeltää, etteivät säikähdä ja lähde karkuun.
Nyt lähdetään Cara-kiharakoiran kanssa iltapissalle ja käymme yöpuulle. Ciao!




