Hups. Hypättiinkin suoraan heinäkuuhun 2023. Unin pennut olivat tasan kaksi vuotta sitten harjoittelemassa toistensa puremista pentulaatikossa. Nyt nekin ovat jo aikakoiria, jokainen toimittaa tahollaan mikä mitäkin tärkeää tehtävää. Niiden jälkeen virmassa tapahtunut monenlaista. Tähän hetkeen peilaten olennaisin näistä tapahtumista on se, että G-pentueen Fili palautui lopullisesti takaisin saatuaan pennut Ruotsissa. Alla olevassa kuvassa on viiden sukupolven äidit ja tyttäret vieretysten: oikealta alkaen Cara, Zeta, Rilla, Fili ja pieni äitiään vasten nojaava Galottens-kennelissä syntynyt Louna, joka asuu Kajaanissa ja kuuluu Rustiikin Tanjan tulevaisuudensuunnitelmiin, jos onni vain on myötä.
Maailman ylivoimaisesti ihanin mummokoira Cara siirtyi keväällä ajasta ikuisuuteen vanhuuden erinäisten vaivojen myötä. Sitä on vaikea käsittää, kun Cara on ollut niin monessa mukana ja se ilmiö näkyy myös tässä blogissa. Cara oli A- ja B-pentueiden emä, D-, E- ja F- pentueiden mummo ja G-pentueen isomummo ja tulevan pentueen isoisomummo. Pienellä koiralla on siis suuri jalanjälki. Olen loputtoman kiitollinen Caralle ja Suville kaikesta, mitä olette antaneet meidän ja kasvatinomistajien elämään.
Mutta tosiaan, Fili on astutettu toukokuussa upealla Nerolla eli FI&NO MVA Tallhaga Arnaldolla. Nero on ollut mielessäni siitä saakka, kun tapasin sen ensi kertaa kesällä 2019 Suomen Lagottoklubin kesäpäivillä. Nero teki minuun välittömästi suuren vaikutuksen tervejärkisellä ja vahvalla olemuksellaan ja tietenkin komealla ulkomuodollaan, vaikka se kasvatuksessani ei ihan päällimmäinen asia olekaan. Nyt pidetään peukkuja, että tiineys menee loppuun asti hyvin ja että heinäkuun puolivälissä maailmassa on uusia meiän virman lagottoja. Yhdistelmän tarkemmat speksit löytyvät täältä: https://www.comese.net/
Ollaan tavattu muutamia mukavia uusia perheitä ja iloksemme myös muutama vanha tuttu on pennunodottajien joukossa. Tästä tilanteesta on hyvä laskeutua odottelemaan synnytystä.
