Joku saattaa muistaa erään tekstini alkukesältä 2015, kun olin ollut Zetan kanssa siihenastisista reissuistamme pisimmällä; Etelä-Ruotsissa pitkään suunnitellulla astutusreissulla. Sulhaskoiraa Humlea olimme käyneet Jussin kanssa jo edeltävänä syksynä tapaamassa ja nyt oli aika laittaa suunnitelmat käytäntöön. Postasin tuolloin tekstiin kuvan siitä ihmeestä, kun Ruotsissa satoi lähes kirkkaalta taivaalta. Vähänpä silloin tiesin mitä tuleman pitää. Ei tullut pentuja tuosta reissusta, eikä tullut itse asiassa seuraavastakaan yrityksestä eli Humlen ja Liinan tapaamisesta vuonna 2018. Mutta tuli kuitenkin jotain muuta.
 |
| Ruotsalainen sade v. 2015 |
Juuri tällainen samanlainen lähes pilvettömän päivän sade kasteli minut ja kolme koiraa tänään aamulenkillä, kun oltiin Unin, Zetan ja Filin kanssa kävelyllä. Muistot tulvahtivat mieleen välittömästi ja havainto siitä, miten tämä jännä ympyrä nyt sulkeutuu. Kaikki nämä kolme aamulenkillä ollutta koiraa nimittäin liittyvät tavalla tai toisella tuohon Ruotsin reissuun. Zeta oli se jäänmurtaja, joka sai korkealle arvostamani Galottens-kasvattajan Pernillan kiinnostumaan tästä melko harvinaisesta lagottosuvusta. Pernilla siis tapasi Zetan 2015 Humlen kodin pihalla ja ihastui siihen kerrasta. Vuonna 2018 Pernilla suivaantui toden teolla epäonnestani Humlen kanssa ja päätyi astuttamaan oman upean narttunsa Kallen Humlella ja antoi minulle ensimmäisen varausoikeuden pentueeseen, ja se valinta osui Uniin, joka tänään käveli mukanani aurinkoisella sateella. Ja koska en ole ihminen, joka jättää tällaiset hyvät teot maksamatta takaisin, päädyin lähettämään pennun vastalahjaksi Ruotsiin - siis juuri tämän Filin, joka kastui meidän muiden kanssa tänä aamuna.
Elämä ei mene aina niin kuin toivoisi, mutta epäonnen hetkellä on hyvä ottaa huomioon se mahdollisuus, että siitäkin tapahtumasta seuraa luultavasti jotain hyvää, kun sitä malttaa vain odottaa.
