Bette siis synnytti toissailtana kahdeksan kaunista pentua, joista yhden ikävä kyllä ehti luonto karsia joukosta, ennen kuin saimme sen kanssa edes mahdollisuutta. Menehtymiset ennen syntymää ovat meille jo liiankin tuttuja, olihan tämä jo kolmas synnytys, jonka jälkeen tulemme nostamaan pienen uurnan parhaalle vahtipaikalle Seran sekä muiden enkeleiksi kutsuttujen sukulaispentujen uurnien seuraan. Ulkoisesti pentu oli täydellinen, mutta kovin pieni, vain 153 gramman painoinen. Se syntyi pentueen kolmantena pentuna, eikä syntymässä ollut mitään normaalista poikkeavaa, joka olisi viitannut ongelmiin. Pienellä penulla ei varmaankaan vaan riittänyt rahkeet elämän alkuun pääsemiseen, onhan synnytys melkoinen koettelemus, vaikka kaikki menisikin hyvin.
Laatikossa tuhisevat nyt syntymäjärjestyksessä Eeka (ruskea uros), Petu (valko-ruskea uros), Edi (valko-ruskea uros), Manu (valko-ruskea uros), Mila (valko-ruskea narttu), Elli (ruskea narttu) ja Taika (valko-ruskea narttu). Pentue on muuten varsin tasainen kooltaan ja olemukseltaan, mutta aivan pikkuisena, vain 183-grammaisena, syntynyttä Manua jouduin alkuun hieromaan pyyhkeellä tavallista reilummilla otteilla, että se pääsi varmasti elämään kiinni. Vaikea sanoa, olisiko se jaksanut ottaa ensihenkäystä ilmankin, mutta mieleni ei ole niin vahva, että olisin uskaltanut odottaa ja katsoa, kuinka pennun käy ilman virvoittelua. Ja on muuten tosi sinnikäs poika piskuisesta olemuksestaan huolimatta tai ehkäpä juuri sen takia. Manu ei jää ruoka-asioissa ollenkaan muiden jalkoihin, vaan on aina eturivissä. Se myös pitää itsestään huolta, eikä jää viileään paikkaan makoilemaan, ainakaan ilman kunnon parkua, joka saa huolehtivaisen Bette-äidin hoitamaan tilanteen.
Bette on tosi tarkka ja huolehtivainen emo, joka pitää laatikon tosi siistinä ja pennut lämpimänä. Välillä Betteparka suorastaan hätääntyy, jos pennut ovat liian levällään ja pitävät meteliä. Silloin se ei osaa päättää, mihin kohtaa laatikkoa menisi makaamaan, ja vaihtaa sitten paikkaa useamman kerran, mikä saa tietenkin pennut kiljumaan kahta kauheammin, kun äiti katoaa tuntumasta yllättäen. Näissä tilanteissa joudun auttelemaan ensikertalaista emoa, ja nostelemaan liian kaukana parkuvat jälkeläisensä lähemmäksi. Muuten Bette on kyllä ottanut roolinsa aivan upeasti, vahvat äidinvaistot tuntuvat kulkevan suvussa.
Nyt on palattava pentusten luo, kasvattajalla on nyt vaikea eroahdistus. Mutta tässä kuvia kamerasta suoraan, niitä ei todellakaan ehdinyt editoimaan eikä karsimaan, mutta ehkäpä tunnelma korvaa puuttuvan laadun. :)
Alla olevat kuvat on otettu eilen, pentujen ollessa n. 12 h vanhoja.
Seuraavat kuvat ovat lauantai-illansuusta, pahoittelut hämärästä valosta.
 |
| Taika |
 |
| Manu |
 |
| Mila |
 |
| Eeka |
 |
| Petu |
 |
| Edi |
 |
| Elli |
Ja kaikki loput ovat tältä päivältä, eli kuvissa pennut melkein 2 vrk vanhoja.
