Meillä kotona koiramäärä väheni ennen Pepin tuloa käytännön syistä kahteen, sillä Helga lähti anopille tarkkailtavaksi (saatuaan pari huimauskohtausta) ja lellittäväksi ainakin muutamaksi viikoksi. Nube oli alkuun Pepistä pohjattoman kiinnostunut, eikä olisi lainkaan antanut sen olla rauhassa. Nyt parin päivän jälkeen tilanne on rauhoittunut ja kaikki ovat varsin hyvässä sovussa keskenään.
Peppi on nukkunut yöt meidän sängyssä, ja tuntuu nauttivan täysin siemauksin. Anteeksi Tarja, frouva palaa mammalomalta täysin käytöstavat kadonneena... Mennään nyt viikko vielä näin, sen jälkeen muutan Pepin kanssa pentuhuoneeseen.
Tiineysvuorokausia muuttopäivänä oli takana 48 ja tuo oli varmasti juuri se päivä, kun pennut alkoivat potkia tuntuvasti. Tarja ei nimittäin edellisinä päivinä ollut tuntenut liikettä varovasti tunnustellessan. Nyt paria päivää myöhemmin melskaus mahassa on jo sen tasoista, että pian saamme ilmoittaa pentuja kymmenottelun valmennusrenkaaseen.
Peppi on vielä ulkoillessa innokas, mutta tietysti kömpelyys alkaa jo vähän loiventaa liikkeitä. Se ei juurikaan ryntäile, vaan kulkee hihna löysällä, arvokkaasti ja ei osallistu muiden koiriemme turhiin vouhotuksiin. Sisällä aika kuluu oikeastaan vain lepäillen ja rentoutuen - sekä syöden. Nälkä on jatkuva riesa, ja Peppi saakin nyt aterian neljä kertaa päivässä.
Pentujen määrää on aika paljon arvuuteltu. Varhaisultrassahan alkioita näkyi varmasti vain kaksi, mutta maininnalla, että voi siellä tietenkin enemmänkin olla. Toisessa ultrassa sikiöitä näkyi kolme, mutta ultran syy ei ollut pentujen laskeminen, joten sekään arvio ei velä ollut luotettava. Nyt viime päivien mahan kasvusta voisi ajatella, että elämää olisi ehkä vielä hiukan enemmän. Varasimme Pepille tiineysröntgenin ensi torstaille, sen jälkeen pitäisi pentujen lukumäärän selvitä hyvin suurella varmuudella. Ennen kaikkea toivomme, että kaikki menee loppuun asti hyvin ja että jokainen pentu syntyisi terveenä ja elinvoimaisena. <3
