Peppi on edelleen aivan ensiluokkainen emo, jota pitää välillä viemällä viedä muualle, ettei olisi pennuilla koko ajan baari auki. Pennuilla on siis kaikki hyvin, jos ei ota lukuun pientä vatsan löysyyttä, joka ylensyönnistä johtuu, ruuansulatus ei ehdi täysin käsitellä kaikkea, mitä ehtivät maitobaarista herkutella. Mutta se menee onneksi ohi, kun suolisto alkaa pärjätä määrien kanssa. Viimeistään kiinteän aloituksen paikkeilla.
Pepin kanssa ollaan käyty sellaisilla 30-40 minuutin reippailla kävelyillä päivittäin pineten pissalenkkien lisäksi. Se suhtautuu ulkoiluun mukavasti, lähtee innokkaasti ja malttaa kävellä eteenpäin, vaikka varmaan mielenpohjassa kalvaa, miten pennut pärjäävät. Oikeastaan vasta ovella se alkaa kiirehtiä takaisin. Haava voi loistavasti, se on nyt kokonaan umpeutunut ja pysyy kuivana. Nyt ollaan vaan pyyhkäisty ison desinfektioaineella päivittäin, että ei bakteerit pääsisi valloilleen.
Eilisen jälkeen on muuten sellainen muutos pennnuissa nähtävissä, että ne levittäytyvät jo pitkin laatikkoa, aamulla tuli yksi soturi Juti jo aivan äärilaidalla vastaan. Palauttelin pikkuisen vielä omalle tutummalle laidalle, jonne se onnellisena jäikin sitten uinumaan. Metrin verran muista se oli kulkenut, hieno suoritus!
Nyt alamme elää niitä hetkiä, kun "pahin on takana", eli uskallan aloitella pentujen rekisteröintiprosessin ja päättää pennuille omat perheet. Ikävä kyllä osa tapaamistani ja sopiviksi ajattelemistani perheistä jää pentujen vähyyden takia ilman pentua, ja kaikki ne, jotka eivät ehtineet meitä ennen pentujen syntymää tapaamaan. Olen todella pahoillani, että pentuja syntyi vain kolme, koska ihania perheitä olisi ollut nyt enemmän. Sydämellinen kiitos kaikille, jotka osoittivat kiinnostusta ja luottamusta kasvatustyötämme kohtaan.
