tiistai 19. elokuuta 2014

Kesäloma, jonka aikana tapahtui paljon


Laitetaanpa lyhyt  kuvakertomus siitä, mitä heinäkuun lopun CS-leirin jälkeen tapahtui. Oikeastaan tarina alkaa jo alkukesästä, joka oli minun osaltani ensinnäkin varsin työntäyteinen, mutta ehdittiin onneksi omien koirien kanssa käydä pitkillä rentouttavilla metsäretkillä ja kuumimmilla keleillä lähes päivittäin uimassa. Tuli ostettua kameraan uusi pikkulinssi, jolla saa aika kivoja muotokuvia myös hämärässä. Linssiä onkin nyt testattu oikein olan takaa.

Ilta-aurinko

Ruutanan poluilla

Kaarinanpolku

Kaarinanpolku

Kaarinanpolku

Kangasalla uimahyppykoulua

Mitä isommat edellä, sitä pienet perässä?

Helgalla on oma kannattaja

Zeta

Helga nautiskelee

Oli nappivalinta aloittaa kesäloma CS-leirillä Tammelassa, mikä sen parempi tapa irrottautua arjesta! Ja kun edeltävästi oltiin kotosalla jo riittämiin nautiskeltu lämmöstä ja hyvistä ulkoilukeleistä, oli aika ottaa auto alle ja lähteä oikein kunnon kesälomareissuun. Ensimmäisenä etappina meillä oli kotiseutuni Kuopio, kyytiin lähtivät Zeta ja Nube, Helga jäi Jussin äidille hoitoon, sillä se ei oikein nauti pitkistä automatkoista. Kuopiossa kävin piipahtamassa hyvän ystäväni Sallan luona, siellä vastassa oli kahdeksan viikon vanhaa tiibetinterrierin pentua ihanan emonsa Pirren kanssa, sekä Helgan parhaat ja vanhimmat ystävät Ella ja Ansa -tiibetinterrierit.

Piipahdin myös ex-tempore SawoShow-koiranäyttelyssä perjantaina, ja siellä olikin tuttuja. Seran tytär Hansu esiintyi omistajansa Katin kanssa edukseen, ja samoin teki tapaturmaisesti edesmenneen Iron (Iro Del Monte Della Dea) poika Hugo (Lumilux Ho Volonta Forte). Tuossa uroksessa on jotain todella mieleenpainuvaa. Sillä on aivan isänsä olemus, voima ja asenne. Ulkonäöstä nyt puhumattakaan.

Veljmies-patsas Kuopion torilla

Hugo Ironpoika

Tiibetinterrierin alku

Lie äskeisen sisko

Yksi pikinokka lisää :) 

Zeta nuuskuttelee vanhempieni pihamaalla

Kuopiosta pitikin kiiruhtaa kotiin Kangasalle, jonne saapui sisareni Tuuli ja pojat Nooa ja Robin, sekä heidän au pair Teresa Espanjasta. Zetan kanssa oltiin onneksi tehty suuri turkinhoito-operaatio jo viikkoa aiemmin, joten enää ei tarvinnut valmistautua sunnuntaiseen erikoisnäyttelyyn muuten, kuin käymällä iltamyöhään uimassa. Jäi edes vähän aikaa seurustelulle kummipojan kanssa. Tänä kesänä uintia onkin harrastettu varmaan enemmän kuin muina kesinä yhteensä.

Tässä Zetan turkin kunnostustoimet viikkoa ennen näyttelyä.

Tässä kaikki, mitä näyttelyturkkiin tarvitaan

Lähtötilanne

Takunaukojakäsittelyn jälkeen

Takut leikkaantuvat ja irtoavat 

Karstauksen jälkeen

Metallikammalla otettu vielä pohjavillaa

Kiharat palautettiin välittömästi uimalla
Vieraat lähtivät lauantaina ja sunnuntaiaamuna starttasimme auton kohti Helsingin Tuomarinkartanon vinttikoirakeskusta, jossa järjestettiin vuotuinen Lagottojen Erikoisnäyttely.

Erkkarissa meillä olikin oikein hieno ja iso joukkue koossa. Junioriluokassa debytoivat Koda, Liina ja Bette. Kaikki saivat ERIn oikein hienolla arvostelulla, upeaa pikkuiset Beekkoset! Avoimeen luokkaan osallistuivat Putu, Zeta ja Pucci ja valioluokkaan Cara. Jokainen koirista esiintyi häntä iloisesti vipattaen ja tsemppasi hienosti kuumassa kelissä. Tässä ystävieni Mikon ja Saijan ottamia kuvia erkkarista:


Koda (Come Se Balla Coi Lupi) JUN ERI 
Kodaa naurattaa yksilöarvostelussa
Koda liikkeessä
Pucci (Vespucci) AVO EH
Pucci liikkeessä


Liina (Come Se Bella Birbante) JUN ERI
Liina liikkeessä

Bette (Come Se Brezza Serale) JUN ERI

Bette yksilöarvostelussa

Bette liikkeessä

Putu (Come Se Avrei Freccia Avanti) AVO EH
Putu liikkeessä

Zeta (Come Se Avrei Zampe d'Orsa) AVO ERI/1 SA VA-SERT PN3
Zeta liikkeessä
Zeta ja avoimen luokan voitto
Tässä juostaan Paras Narttu -kehässä
Edelle meni ainoastaan kaksi ulkomaalaista multivaliota,
joten Zeta oli tuomarin mielestä  paras suomalainen narttu (PN3-sijoitus)

Cara (FI MVA Etrusca) VAL ERI SA
Cara ja Ilme
Cara liikkeessä, kannustusjoukot taustalla
Kaikkien aikojen ensimmäinen Come Se -kasvattajaryhmä!! =)
Erkkari oli aivan ihana tapahtuma, kun paikalle saapui niin monta "perheenjäsentä" eri puolilta Suomea. Haluan vielä kerran lämpimästi kiittää teitä kaikkia, kun tulitte tähän tapahtumaan. Tärkeintä ei ole voitto, eikä edes hyvä menestys, vaan se, että olemme yhdessä kokemassa näitä tunnerikkaita hetkiä.

Kiitos Jenni!

Erkkarista Zetan matka jatkui kohti Kirkkonummea; siskoni haki sen hoitoon minun ja Jussin ulkomaanriessun ajaksi. Me Jussin kanssa suuntasimme Tuusulaan yöksi, ja aamulla varhain lensimme Kööpenhaminaan, josta vuokrasimme auton ja ajoimme Etelä-Ruotsiin katsomaan erästä uskomattoman upeaa 6-vuotiasta lagottourosta, josta tulee toivon mukaan seuraavan Come Se -pentueen isä. Tässä hän nyt on:

Seiso, täh? Voiko kuitenkin kurotella?

Suloinen karvanaama

Ja kuitenkin aika komea

Heitä pallo, heitä pallo!

Pallo, piehtarointi, voiko saada molemmat?

Muistinko mainita, että poju pitää palloista?

Tällä uroksella on kerta kaikkiaan asiat juuri niinkuin pitääkin. Olen todella onnellinen, että löysin tämän koiran tietokantoja tutkimalla, sen kasvattajaa haastattelemalla ja nyt itse tapaamalla. Toivottavasti tulevat pentuesuunnitelmat voivat edetä ongelmitta ja meillä pyörisi pikkuisia lagottopalleroita jo ehkä vuoden sisään.

Ruotsista palasimme Köpikseen, ja vietimme siellä sen ainoan kesäloman päivistä, johon ei sisältynyt ensimmäistäkään tapaamista tai sovittua tekemistä eikä lainkaan koiria. Oli ihan virkistävää, mutta kuten kuvitella saattaa, olihan niitä omia karvanaamoja vähän ikävä... Illalla lensimme Suomeen, köröttelimme yötä myöten Kirkkonummelle siskoni luo nukkumaan ja Zetaa noutamaan.

Keskiviikko meni Oittaalla Lagottokonferenssissa, jossa puhui muunmuassa MyDogDNA:n väki terveyspassin eduista ja uusista tuulista sekä Hannes Lohi koirien ja tietenkin erityisesti lagottojen geenitutkimuksesta. Illalla pääsimme vihdoin kimpsuinemme, kampsuinemme ja koirinemme kotiin nukkumaan. Torstaina purettiin tavaroita ja hengähdettiin hieman, ja perjantaina lähdin Suvin ja Jennin seuraksi Helsinkiin World Dog Show'hun eli maailmanvoittajanäyttelyyn. Siellä oli paljon kauniita ja komeita lagottoja, mutta yksi oli ylitse muiden, eli meidän Pucci, joka esiintyi omistajansa Hennin kanssa liikuttavan hienosti Koirakoulu Kompassin Dobo-esityksessä. On ollut upeaa seurata, miten ihan tavallinen kotikoira tykkää niin monenlaisista harrastuksista (vesipelastus, agility ja dobo) ja miten omistajansa uskaltautuu tällaisiinkin paikkoihin, joissa montaa kokenuttakin koiraharrastajaa saattaisi huimata aika tavalla. Hyvä te!




Loman loppu häämötti jo tässä vaiheessa, mutta 2400 kilometriä ja osimoilleen 30 tuntia eri kulkuvälineissä kolmessa eri maassa teki tehtävänsä ja irrotti meidät mukavasti arjesta. Loma tuntui tosi pitkältä ja hienolta.

Nyt aivan viimeisimpinä kuulumisina kerrottakoon, että Toda on käynyt hakemassa toisen hyväksyttävän näyttelytuloksensa Mustasaaren näyttelystä, eli sillä on nyt kaikki jalostukseen vaadittavat näyttelytulokset kasassa. Toda sai oikein mukavan arvostelun Harto Stockmarilta. Tässä Todan omistajan Tapanin ottamia kuvia kehän laidalta iloisesti viipottavasta "pikku"miehestä! Hyvä Toda! Todastahan tulee isä elokuun lopulla, kun Martta (FI MVA Cappuccino) pyöräyttää pienokaisensa Tubero d'Oro -kennelissä.





Mutta vielä yksi yhteinen kiitos kaikille kesän hienoista tapahtumista, hyvästä ruuasta, viinistä, iloisista hetkistä, onnistumisista ja kannustavasta ilmapiiristä. Come Se -leiri järjestetään taas ensi vuonna, erkkariinkin varmasti osallistutaan, ja varmasti keksitään kaikkea muutakin pientä mukavaa.