Säikähdys

Kaikki alkoi viime lauantaina. Olin silloin antanut koirille raa'at kananmunat kokonaisina. Munista oli juuri mennyt päiväys, joten ajattelin, että laitan ne mielummin koirille kuin heitän pois. Yleensä annan koirille vain keltuaista, ja edelliskerrasta oli kulunut hyvä tovi. Sunnuntaina hyvissä ajoin alkoi Zetan ripulointi. Ripuli jatkui sunnuntain ja maanantain välisenä yönä niin, että heräilimme Jussin kanssa vähän väliä viemään vinkuvaa koiraa ulos, jonne se toimitti haisevia nesteläjiä kymmenkunta yön aikana. Aamusta varhain se oksensi, mutta tyydyin siihen kellonaikaan vain keräämään värikkään oksennuksen talteen myöhempää analyysiä varten. Herättyämme huuhtelin oksennuksen lavuaarissa ja sain todeta, että suuri osa oksennuksesta koostui sitkeästä vanusta, johon oli kietoutunut lankaa hyvin tiukasti. Ripulikin muuttui limaiseksi ja veriseksi. Tästä huolestuneena varasin ajan lääkärille. Suvi oli tullut meille Uutta Vuotta juhlistamaan, mutta aatto menikin vähän eri tunnelmissa kuin etukäteen oli ajateltu.

Zeta tutkittiin lääkärissä ensin ihan käsikopelolla. Lääkäri oli muuten se samainen Johanna, joka otti meidät pentujen ensimmäisenä päivänä vastaan, kun Cara piti tarkistaa. Hän hoiti Caraa myös myöhemmässä vaiheessa, kun sille tuli tulehdusoireita. Tämä sama lääkäri myös tarkisti ja sirutti pennut, leikkasi Zetan kulmahampaat ja rokotti Zetan. Hän on siis varsinainen OmaLääkäri!

No, Zetan suun limakalvot olivat nahkeat, mikä kertoi kuivumisesta. Kuumetta ei ollut. Paino 11,7 kg.  Seuraavaksi otettiin röntgenkuva etu- ja sivusuunnassa. Ne paljastivat kaasua suolessa ja yhden erityisen kaasuisen näköisen kohdan. Tässä etusuunnan kuva, kaasukertymä näkyy kuvassa vasemmalla puolella (koiran oikea, selällään otettu kuva) kylkiluiden alla:

Koska kaasuuntuminen voi viitata siihen, että suolessa on tukos, päätti lääkäri aloittaa varjoainekuvauksen. Zetalle juotettiin bariumpitoista varjoainetta ruiskulla ja sen jälkeen oli määrä ottaa vastaavia röntgenkuvia ja odottaa, pääseekö neste läpi. Ensimmäinen kuva otettiin vartin päästä varjoaineen annosta. Se näytti tältä:

Tässä vaiheessa näytti, että varjoaine kulkee erittäin liukkaasti eteenpäin ja tilanne on lupaava. Päätettiin ottaa seuraavat kuvat melko pian (15 min)  edellisten jälkeen. Sivuhuomiona muuten, että tottahan toki röntgenhoitajana kyselin myös mahdollisista sivulöydöksistä, joita kuvista voisi huomata. Huomasin, että Zetan lonkat ovat tuolta reisiluun pään takana häämöttävältä selän puoleiselta reunalta varsin matalan näköiset. Muuten lonkkia ei voi näistä oikein arvioida, kun ne eivät ole oikeassa kuvausasennossa. Lääkäri myönsi, että maljat ovat hieman matalat, mutta näiden kuvien perusteella ei vielä huolestuisi enempää. Zetalla on oikea määrä lannenikamia, eikä viimeinen nikama ole välimuotoinen, mutta hieman se on muita lyhyempi. Tuo normaalia lyhyempi L7-nikama on lagotolla hyvin tyypillinen. Itse olen nähnyt tähän mennessä vain yhden lagoton kuvan, jolla viimeinenkin nikama on täsmälleen saman mittainen kuin muut lannenikamat. Kun Zetasta otetaan viralliset lonkkakuvat, pyydän lonkkien ja kyynärten lisäksi kuvaamaan myös koko lannerangan sivusuunnassa. Se mahtuu yhteen lisäkuvaan ja antaa helppoa ja tärkeää lisätietoa koiran luustoterveydestä.

Hienosti eteni varjoaine edelleen, mutta se ei edelleenkään ollut saavuttanut kaasukohtaa, joka oli edelleen näkyvissä. Lääkäri halusi jatkaa kuvausta edelleen. Todettakoon muuten, että toimin näissä kuvissa itse kiinnipitäjänä, koska Zeta suostui pötköttelemään niin hienosti paikallaan. Kahta ei siis tarvittu, säässtimme henkilökuntaa säteiltä. :)

Yllä oleva kuva kertoi, että varjoaineen eteneminen hidastui. Se oli hieman huolestuttavaa, joten jatkettiin edelleen kuvausta. Lääkäri ei ottanut kantaa noihin varjoainetäytteisen suolen tummista pylpyröistä. Omasta mielestäni ne ovat sellaista ainesta, joka ei läpäise varjoainetta, mutta päästävät sen ohi. Periaatteessa kangastukos voisi toimia noin. Mutta saman voisi toki tehdä ulostemassa, vaan kahden päivän ripuloinnin jälkeen ulostetta tuskin tuossa määrin suolessa enää olisi.

Tämä jäikin käynnin viimeiseksi kuvaksi. Kaasupallo on edelleen paikallaan, mutta lääkäri arveli sen olevan paksusuolessa, joka tyhjenee aikanaan joka tapauksessa huolimatta siitä, että onko siellä tuketta tai ei. Ohutsuoli oli suhteellisen hyvin läpikäyty, eikä sieltä löytynyt vikaa. Näillä tiedoilla hän uskalsi lähettää meidät uudenvuodenviettoon. Mukaamme saimme pari annosta parafiiniöljyä, suolistoantibiootit, suolistoa rauhoittavaa ruokaa ja oksennuksenestolääkkeen. Tätä kirjoittaessa torstaina Zeta voi hyvin, kakka on tullut suhteellisen normaalisti (on kyllä hieman löysää). uudenvuoden vietto loppuillan sujui ihan mukavasti, mutta olimme toki kaikki aika uupuneita. Koirat eivät pelänneet raketteja, kun kävimme kahdeksan-yhdeksän välillä ulkoilemassa ennen pahinta pauketta. Oman koiramiehityksemme lisäksi meillä oli siis Cara-äiti ja Peppi-lagotto, jonka omistajat olivat aattona töissä. 

Että sellainen vuodenvaihde oli täällä. Kuulemani mukaan muiden pentujen aatto sujui rauhallisemmissa merkeissä kotona, eikä raketteja oltu pahemmin pelätty, hyvä niin! Olen saanut kaikista pennuista ihania kuvia. Kunhan on vähän paremmin aikaa, lisäilen niitä nettisivuille tai tänne. Kiitokset kuulumisista ja kuvista, ne ovat aina yhtä ilahduttavia!