Tässäpä filminpätkää Zetan eilisistä tokoharjoituksista meidän omasta eteisestä. Tämä oli Zetan neljäs treenikerta kapulan kanssa.
Aloitimme kapulatreenin niin, että minulla oli ihan tavallisia kuivaruokanappuloita toisessa kädessä ja tarjosin kapulaa Zetan nenän eteen toisella kädellä. Kun Zeta kosketti kapulaa nenällään, sanoin heti HYVÄ ja nakkasin samanaikaisesti nappulan lattialle. Näin Zeta oppi nopeasti, että kapulaan kannattaa kiinnittää huomiota. Tämän Zeta oppi nopeasti.
Seuraava vaihe oli, että laitoin kapulan maahan ja palkitsin tismalleen samoin siitä, että Zeta kosketti kapulaa nenällään. HYVÄ ja palkka tästäkin. Samalla treenikerralla Zeta oma-aloitteisesti otti kapulan suuhunsa, ja pääsin palkitsemaan sen siitä ruhtinaallisesti.
Kolmannella treenikerralla kapula oli maassa, ja Zeta sai HYVÄ-kehun juuri sillä hetkellä, kun se tarttui kapulaan. Laitoin käden alle ja annoin sen pudottaa kapulan käteeni, jonka jälkeen se sai ruokapalkan. Ja neljäs treenikerta on nyt tässä videolla, mukana myös sivulletuloa, seuruuta ja maahanmenoa:
Viides treenikerta oli sellainen, jossa nousin itse seisomaan. Yhden toiston verran tein niin, että Zetan nostettua kapulan otin askeleen taaksepäin, jolloin Zeta kantoi kapulaa parin askeleen verran.
Jospa ottaisimme Zetan kanssa nyt itseämme niskasta kiinni ja aloittaisimme tavoitteellisen tokon treenaamisen. Toko on tosi hauskaa, kun koira ja ohjaaja ymmärtävät toisiaan ja harjoitusten vaikeustaso etenee sopivalla vauhdilla. Monella ihmisellä on tokosta virheellinen mielikuva tylsänä pakkotoistona, ehei. Toko voi olla tosi kivaa aivojumppaa, eikä treenien tarvitse kestää kahta minuuttia kauempaa!
On syytä muistaa, että kaikki, mitä koiran kanssa yhdessä touhuaa, lujittaa koiran ja ohjaajan suhdetta ja yhteisymmärrystä. Iloisia yhteisiä treenihetkiä kaikille muillekin!
