Ensimmäistä pentua vasta ihmeteltiin kun toinen jo tupsahti maailmaan. Caran ei tarvinnut juurikaan ponnistaa, vaan tämäkin syntyi hyvin vaivattomasti. Tämä valko-ruskea (tan) tyttö oli edellistä hieman pienempi, painoa 202 grammaa. Sikiöpussi puuttui tältäkin. Annoimme sille työnimeksi Freccia. Cara pesi vuoroin itseään ja vuoroin pentuja, mutta imettämisestä ei tahtonut oikein tulla mitään.
Sitten alkoivat odottamattomat ongelmat. Pian edelliten perään syntyi aivan eloton pentu, tyttö sekin. Kaunis valkoinen-ruskea tyttö. Sen kieli oli jo aivan harmaa, eikä mitään ollut tehtävissä. Imin kuitenkin sen hengitysteistä limaa. Puhalsin vähän keuhkoihin ilmaa. Hieroin pentua voimakkaasti pyyhkeellä, mistään ei ollut apua. Annoin pennun vielä Caralle, joka pesi sen huolellisesti, mutta sen jälkeen Cara hoiti vain niitä, jotka pitivät meteliä. Tämä hiljainen pikkuinen jäi sivuun ja vähän ajan päästä käärin sen paperiin ja vein pois.
Seuraavaa odoteltiin hyvä tovi. Kaksi ensimmäistä ehtivät vähän jo nisille. Neljäs pentu, työnimeltään Moose, syntyi lopulta takapää edellä. Caralla oli hieman vaikeuksia ponnistaa sitä ulos ja pentu joutui olemaan aika pitkään synnytyskanavassa. Moosellakaan ei ollut sikiöpussia. Pikkuinen poika, vain arviolta reilut 160 grammaa, en ehtinyt sitä punnitsemaan. Illalla paino oli 171 grammaa. Mutta kaveri on sitten sitäkin yritteliäämpi!
Sitten heti edellisen perään tuli (ilman sikiöpussia) ruskea-valkoinen tyttö, jolla on erityisen kaunis kuvio vatsapuolella alkaen leuasta ja päättyen vatsan takaosaan. Kätilön kädet alkoivat olla niin täynnä työtä, ettei pennun punnitsemista tullut enää mitään. Vaan ihan hyvänkokoinen tyttö tämä joka tapauksessa oli. Tätä pentua sanomme Marsinaksi.
Tässä vaiheessa en tiennyt, montako on vielä tulematta. Murhe kuolleesta pennusta ja huoli elävien pääsemisesta ternimaidolle veivät ajatuksia pois mahassa vielä olevista kavereista. Cara oli kovin levoton ja hoiti pentuja lähestulkoon kiihkoisasti, välillä se vaihtoi asentoa levottoman tuntuisesti. Sitten se alkoi työntää, mutta mitään ei näkynyt tulevan ulos. Cara punnersi oikein tosissaan ja näin pienen tumman kuplan tulevan ulkopuolelle, mutta se vetäytyi takaisin työnnön loputtua. Jouduin tekemään sille käden avulla lisää tilaa synnytyskanavaan. Kupla osoittautui yhdeksi pieneksi pulleaksi osaksi suurensuurta sikiöpussia. Kerrankin oikeaoppinen sikiöpussi, joskin kooltaan hirmuisen iso. Lopulta pussi tuli ulos, sillä oli pituutta arviolta 20 cm. Pussin sisällä oli tummanvihreää nestettä ja nesteen seassa ruskea poikapentu. Ikävä kyllä tämä kaveri oli myös menehtynyt jo kohdussa ollessaan. Ei auttanut hierominen eikä nesteen imeminen hengitysteistä. Cara sai pienen enkelipojan vielä pestäväkseen. Poika oli täydellinen; sillä oli pitkä kaula, kauniin ruskea väri ja symmetriset tan-merkit. Elämä osaa olla epäreilu, tämä pienokainen ei saanut pienintäkään mahdollisuutta yrittää taistella. Mutta onneksi neljä sisarusta sai.
Lopuksi kävimme eläinlääkärissä varmistamassa röntgentutkimuksella, että pentuja ei ole enää tulossa. Cara oli nimittäin viimeisen pennun jälkeen edelleen levoton ja tunsin sen mahassa kovan patin. Annoimme pennuille puppy booster-annokset ennen lähtöä, jotta niillä olisi energiaa sinnitellä ilman maitoannosta muutama tunti. Lääkäri epäili mahassa olevaa pattia istukaksi, joka vuotanee omia aikojaan pois. Röntgenkuvassa näkyi kaasutäytteinen paksusuoli, mutta onneksi ei enää syntymättömiä pentuja. Kotiin päästyämme alkoi Caran pentujen hoitamisen opettelu ja meille ihmisille Caran täysipäiväinen passaaminen. Caralla on muuten todella hienot äidinvaistot ja kaikki neljä pentua saavat siltä jatkuvasti hoivaa ja huolenpitoa.
Enkelipennut lähtivät Eviraan tutkittavaksi. Sieltä ne menevät Vernaan tuhkattavaksi, jonka jälkeen ne palaavat yhteisessä punasavisessa uurnassa kotiin. Se on niiden ensimmäinen ja viimeinen matka. Urheat pienet.
Tässä kuvia pennuista kahdelta ensimmäiseltä päivältä.
Nyt keskitymme syömiseen, nukkumiseen ja kaikkien hyvinvointiin. Kiitos muuten kaikille pennunkysyjille, jotka olette toivotelleet onnea synnytykseen. Kaikki viestit olen lukenut, mutta mihinkään en ole ehtinyt nyt vastaamaan. Kunhan tämä kriittisin vaihe on ohi, alan taas keskittyä enemmän sähköpostin lukemiseen ja viesteihin vastaamiseen. Nyt on aika toivotella hyvää yötä!
