Viime viikon maanantain ja torstain progesteronitestit (1.03 ng/ml ja 5,4 ng/ml) osoittivat, että pe-su olisivat parhaimmat päivät Caran astutukselle. Kävimme kuitenkin ennen viimeisen tuloksen saamista varmuuden vuoksi jo torstai-iltana Arttua tapaamassa ja koirat olivat toisistaan hyvin kiinnostuneita. Ne löysivät heti yhteisen sävelen ja leikkivät ulkona innokkaasti. Cara liehitteli Arttua ja Arttu kävi muutaman kerran selässäkin, mutta varsinaista astumista ei kuitenkaan tapahtunut.
Perjantaina kävimme Artun luona uudestaan. Tälläkin kertaa koirat leikkivät, Cara tarjosi itseään erittäin sinnikkäästi ja Arttu kävi muutaman kerran selässäkin, mutta astumista ei vieläkään tapahtunut. Päätimme malttaa odottaa lauantaihin, jotta koirat saavat levätä välissä.
Lauantaina innokkaiden leikkien päätteeksi tapahtui ensimmäinen onnistunut astuminen. Kumpaakaan ei tarvinnut auttaa, ja koirat jäivät hetkeksi nalkkiin. Päätimme, että mikäli Caran seisova kiima hiivu yön aikana, tapaamme vielä sunnuntaina.
Sunnuntaina samat, tutut kuviot toistuivat, ja Arttu astui Caran hyvin luontevasti. Teimme heti päätöksen, että tämä riittää ja nyt jäämme kuukaudeksi odottamaan mahdollisia tuloksia.
Tässä vielä kuva, joka kuvaa erinomaisesti viikonlopun tapahtumia ja tunnelmia.
